Tänään tunsin itseni pitkästä aikaa energiseksi, vaikka yö oli yhtä vaikea kuin yleensäkin. (Heräilen suunnilleen tunnin välein; näen paljon unia, joista suuri osa painajaisia; syön melatoniinipillereitä äärimmäisessä hädässä; luen mahdollisimman tylsiä kirjoja; hikoilen, kuten keski-iässä kuuluu; juoksen vessassa, jne....)

Kaikesta tästä huolimatta nousin reippaana pystyyn ja aloitin uuden elämän, kuten niin monena maanantaina aiemminkin. Uusi elämä meikäläisen kohdalla tarkoittaa ahkeraa kotitöiden tekemistä, terveellistä ruokavaliota, liikuntaa ja opiskelua. Työtäkin pitäisi hakea, kun vaan olisi paikkoja, joihin kelpaisin...

Tänä maanantaina elämä olikin keveämpää kuin yleensä. Jos tuollainen auringonpaiste ei saa ihmistä piristymään, ei sitten mikään. Siivosin pitkästä aikaa koko lukaalin, mikä veikin suunnilleen puoli päivää. Tai itse asiassa kokonaisen työpäivän, jos kaikki iltahommat lasketaan mukaan. Houkuttelin tyttären avuksi viimeisiä haravointijätteitä keräämään, pesin ainakin viisi koneellista pyykkiä (menin laskuissa sekaisin), vaihdoin lakanat ja kaivelin kesäverhot odottamaan silitystä.

Isännän saavuttua kotiin grillasimme makkaraa ja söimme kotitekoista perunasalaattia (ehdoton paheeni - ei onnistu karppaus kesällä, ei). Se siitä terveellisestä ruokavaliosta. Seitsemään saakka illalla sujui kohtuullisesti, mutta sitten oli kurniva nälkä ja isäntä halusi makkaraa...

Nyt olisi sauna kuumana, mutta tuo liikunta ja opiskeluosio ovat vielä tekemättä. Jos ei liikunnaksi sitten lasketa jumalatonta hikoilua pölynimurin varressa. Se työ saa meikäläisessä mehut liikkeelle!

Opiskelu, hmm. Olisikohan ok, jos lukisin taas yhden kappaleen lukioaikaisesta saksankirjastani vuodelta 1982? Luulin, etten enää osaa saksaa, mutta ihan tutulta se tuntuu, kun avaan vanhan koulukirjan. Kielitaito on vain piiloutunut johonkin arkiston perukoille, josta se täytyy kaivaa esiin.

Nautin kaikesta rehkimisestä huolimatta suunnattomasti tästä päivästä. Lounaaksi söin terassilla salaattia ja fenkolikeiton tähteet. Eipä ihme, että illalla oli nälkä... Pitää vielä treenata tuota nälän siirtämistä. Lounaan paras anti oli kuitenkin auringonpaiste ja joutilas aika.

Jos Suomen hallitus tietäisi, miten ihana päivä persaukisella työttömällä oli tänään, se keksisi jonkinlaisen veron tai muun rangaistuksen aurinkoisesta säästä nauttimisellekin! Oli se niin kivaa. Pahoittelen, jos joku työllä rasitettu tästä loukkaantuu. Takaan, että suurimman osan vuotta minulla on paljon huonompi olo, jos se yhtään lohduttaa.