Meikäläinen ei leivo. En syö makeita leivonnaisia ja suolaisia en saisi syödä, joten välttelen leipomista viimeiseen asti. Niinpä onkin kummallista, että olen viikon sisällä leiponut jo kolme kertaa. Ja pelkästään makeaa.

Pitäisi varmaan tilata aika lääkärille, on tämä niin merkillinen tauti.

Tänään olivat lapsenlapset käymässä ja päätimme Rikun kanssa leipoa äidin lähestyvän nimpparin kunniaksi kuppikakkuja. En ole ikinä niitä tehnyt, koska ne näyttävät mielestäni ällömakeilta, mutta kuten sanoin, minulla on jokin kumma vaiva, kun halusin niitä yrittää.

Teimme saman höttöisen sitruunakakkutaikinan, jota eilen kokeilin, mutta laitoimme sen muffinivuokiin. Riku vatkasi reippaasti sähkövatkaimella, mittasi jauhoja ja seurasi muutenkin silmä kovana hommaa jakkaralla seisten. Nenä kun ei vielä muuten ylety kuin pöydän reunalle. Siiri istui yhtä tarkkana syöttötuolissa.

Leivontaa%20002.jpg

Saimme paistohomman onnistumaan ja seuraavaksi tein vesihauteessa lemon curdia eli sitruunavoita. Enpä ole sellaistakaan ikinä valmistanut, mutta hyvinhän tuo sujui samalla, kun Riku söi ja Siiri nukkui.

Lopuksi vatkasimme Rikun kanssa yhteistyössä kermaa ja lisäsimme siihen sitruunavoita. Sitä lipsahti vähän liikaa ja lisäksi sekoitin sen kai liian rajusti, joten kuorrute muuttui jälleen melko löysäksi. Lisäksi lopputulos oli minun makuuni liian makeaa, mutta levitimme sen kuitenkin muffinien päälle.

Niinpä lopputulos on enemmän tai vähemmän räjähtäneen näköinen, mutta kyllä kakut äidille kelpasivat, kun hän palasi lapsia hakemaan. Pari vietiin kotiinkin isän iloksi.

Leivontaa%20011.jpg