Jännä, miten sitä on joskus täynnä energiaa. Minulla sen saa selvästikin aikaan auringonpaiste. Vaikka olen jo nuorena päättänyt, etten anna sään vaikuttaa mielialaani, koska en voi itse vaikuttaa keleihin mitenkään, keväinen aamuaurinko heläyttää sielustani ilmoille ihan uuden sävelen.

Kummasti jaksoin heti aamusta lähteä ulos, mättää halkoja pinoon uskomattoman määrän, sen jälkeen haravoida nurmikosta niitä kohtia, joista lumi on jo poissa, siivoilla kukkapenkkiä ja lakaista kiveystä. Pikaisesti kävin keittämässä pussikeittoa lounaaksi ja taas painuin pihalle. Muuta väkeä naapurustossa ei paljon ollutkaan kuin minä ja sirkuttavat linnut. Ilmeisesti tämän seudun muut työttömät (tiedän, että heitäkin on) murjottivat sisällä.

Löysin autotallista isännän luovan kaaoksen alta viimekesäiset daaliaruukut. Kukanressukat olivat päätyneet jonkinlaisen sirkkelin telineen alle ja yrittivät kasvattaa siellä vartta, pimeässä, ilman vettä. Sitkeitä sissejä. Koska enää ei ole pakkasta, hinasin painavat ruukut ulos aurinkoon, leikkasin vaaleat varret poikki (jätin pari pientä lehteä jäljelle) ja annoin niille vettä sekä vähän lannoitetta. Saa nähdä, miten pikkuisten käy. Äsken hain ne sisään ja huomenna vien taas ulos, jos on lämmintä. Ehkä ne siitä vahvistuvat.

Halkoja meillä on nyt pitkäksi aikaa. Naapuri innostui kaatamaan tontiltaan kaikki puut, minkä vuoksi meidänkin piti kaataa viisi vinointa mäntyä, jotta ne eivät seuraavassa myrskyssä päätyisi meidän/naapurin talon päälle. Ne kun olivat tottuneet runsaaseen määrään kavereita ja nyt kököttivätkin rajalla itsekseen. Isäntä sahasi männyt pätkiksi ja koko viikonlopun hän halkoi niitä ja minä pinosin. Tänään pinosin kaikki, mitkä sain suinkin johonkin mahtumaan. Nyt täytyy isännän rakentaa jonkinlainen tukiviritys, ennen kuin voin jatkaa hommaa.

Melkoisesti työtä vaatii vielä, että tontti on yhtä siistissä kunnossa kuin aiemmin. Naapurin piha muistuttaakin sitten taistelutannerta. Puita on sikinsokin pitkin nurmikkoa, mahdoton kasa tukkeja odottaa kai noutajaa aidan vieressä eikä ketään ole näkynyt pitkään aikaan pihaa siistimässä. Liekö loppunut puhti kesken. Heiltä puita kaatui kymmeniä.

Pihahommien jälkeen tein vielä ilta-aterian: jälleen broileria ja pekonia, mutta nyt risottona. Lisämakua tuli sipulista ja babyporkkanoista. Lisäkesalaattiin etsin vinkin netistä, koska en ole ikinä aikaisemmin ostanut/valmistanut fenkolia. Nyt jostain syystä innostuin sellaisen hankkimaan, mutta en tiennyt mitä siitä tekisin. Kiva ohje löytyi tuolta linkin päästä.

http://www.iltasanomat.fi/ruokala/resepti/art-2000001003933.html

Muut ainekset löysin, mutta noita pinjansiemeniä minulla ei ollut. Ihan hyvää se oli ilmankin. Mukava tuttavuus tuo fenkoli, ihastuin siihen heti ensi maistamalla. Pitänee ostaa uutta ja tehdä siitä vaikka sosekeittoa.

Äsken pyöräytin vielä vanhanajan porkkanakakun tyttären mieliksi. Hän ihastui siihen maistettuaan sitä mummolassa. Vielä pitää väsätä juustokuorrutus, kunhan se jäähtyy.

Niinpä niin, taitavat jäädä joksikin aikaa käsityöpitoiset postaukset vähemmälle, kun tuo aurinko houkuttelee minua pihahommiin. Pitäisi taas ottaa oksasakset kiltisti käteen ja leikata tuhoton määrä ruusupensaita. Se on vähän kurjaa hommaa, kun ne ovat niin piikkisiä. Toivottavasti tarvittava into taas yllättäen löytyy.

Aurinkoista kevätviikkoa!

Puupino%20004.jpg

Pitäisiköhän isännän tehdä tähän jonkinlainen tuki, ennen kuin tapahtuu grande katastrof?