Meillä isäntä on ollut grillaamisesta ja grillistä vastuussa jo ainakin parikymmentä kesää. Koko viime talven motkotin hänelle siitä, että grilli jäi syksyllä kunnolla puhdistamatta. Kiireinen ja työn rasittama ukkoni vain myötäili, että juu, juu. Puhdistetaan, kun ehditään. Nyt, kun kevät on saapunut, ilmoitin lopulta, että pesen grillin itse.

Paha virhe.

Grillimme on vanha. Ehkä jopa kymmenen vuotta. Hopeanvärinen kupu ja ällöttävän kellertäväksi lakattu puinen teline. Sisällä valurautainen paistolevy sekä -ritilä. Yläritilä kirkasta metallia.

Ritilän väri selvisi minulle vasta, kun kävin grillin kimppuun. Olin aina luullut, että se yläritilä on maalattu mustaksi. Se nimittäin on ollut niin kauan musta, kuin minä muistan. Samaten kuvittelin, että kupu on sisäpuolelta ollutkin pronssinruskea. Olimme ostaneet metallisen grilliraapan Clas Ohlsonilta. Ryhdyin sitä testaamaan. Ensimmäinen pyöräytys grillikuvun sisäpuolella paljasti karvaan totuuden: kupu oli tasaisen tiukan pas... ei kun rasvakerroksen peitossa.

Sama koski valurautaista levyä, ritilää sekä kirkasta yläritilää. Niihin oli vuosien mittaan palanut kiinni karsta, jota jouduin liottamaan, hankaamaan ja jopa hakkaamaan irti. Koko tämän pari iltaa kestäneen työrupeaman aikana annoin tietenkin isännän kuulla kunniansa. Kaakatus jatkui ja jatkui... sääli ukkoparkaa, joka varmaan koki tehneensä parhaansa.

Tänään jynssäsin loput karstat irti alla näkyvästä ritilästä. Siitä ei siis alussa näkynyt pohjaväriä ollenkaan...

Minulta kului puoli pulloa hankausainetta, puoli pakettia teräsvillaa, muutama kymmenen sokeripalaa (erittäin hyvää hankausainetta!) sekä tietenkin käsien iho ja kynsistä se, mitä kahden päivän pesun jälkeen oli jäljellä.

Tuossa se nyt on ja kiiltää niin kauniisti, ainakin hetken!

Ritil%C3%A4%20002.jpg

Tässä kuvassa isäntä jo testaa, toimiiko masiina enää höykytyksen jälkeen. Hyvältä ainakin tuoksuu. Pyydän kiinnittämään huomiota grillikuvun sisäpuoleen, joka on pelastettu tasaisen ruskean rasvakerroksen alta.

Lisäksi, kun pääsin vauhtiin, pyysin isäntää eilisiltana hankaamaan halkeilleet keltaiset lakat puuosista ja öljysin ne. Kyllä nyt kelpaa grillata! (Ja ennen kaikkea syödä niitä ruokia. Hivenen on vatsassa kiertänyt ajatella, että söin niiltä pinttyneiltä ritilöiltä viime kesänä... Mutta kuumuushan tappaa bakteerit, joten ilmankos emme sairastuneet.

Grilli%20002.jpg

Perinteinen grillausasu; villasukat ja paljon päällä muutenkin. Ei ole monta astetta lämmintä. Syömme siis sisällä.

Mukavaa Viikonloppua!