Päästin taas luovuuteni kukkimaan, kun löysin ihan kamalaa lankaa äitini antamien jämien joukosta. Valkoista ja mustaa äärettömän karkeaa villaa. En voi kuvitella, että kukaan käyttäisi edes sukkia, jotka olisi siitä neulottu. Ehkä se on niin vanhaa, ettei parempaa oltu vielä keksitty...

Otinpa siis virkkuukoukun ja aloin väsätä isoäidin neliötä valkoisella langalla tietämättä, mitä siitä pitäisi tulla. Kun lanka loppui, huomasin, että lisäämällä reunaan mustaa saisin aikaan maailman karkeimman sohvatyynyn. Virkkasin mustalla myös taustan. Tyyny muistutti ristikkoa, jossa kasvatan kesäisin köynnösruusuja. Siitäkös keksin tehdä ristikkoon myös villaisen köynnösruusun Nalle-langan tähteistä. Reunaan vielä punaista rapuvirkkausta tereeksi sekä satiininauhanyöritys kiinnitykseksi ja vot - valmista tuli.

Tuolla tyynyllä ei iltauninen ukkokultanikaan siedä maata sohvaperunana. Takuulla istuu kuin tikka suorassa, jos vaihtoehtona on piikkinen päänalunen. Konstit on monet. Heh.

Tyyny%20008.jpg

Tyyny%20009.jpg

Köynnös on pujoteltu ensin verkkoon ja kiinnitetty sitten ruusut paikoilleen.