Olen harrastanut omituisia mummotouhuja tällä viikolla. No, mummohan minä olenkin, joten ehkä ei kannata sen suuremmin asiaa nolostella.

Sain lopulta virkattua alla näkyvän pitsiliinan valmiiksi ja kovan aherruksen jälkeen se on suunnilleen vaakatasossa. Olisittepa nähneet sen ennen litimäräksi kastelemista, lämpökaapissa kuivaamista ja perusteellista prässäystä! Kuhmuraisempaa viritystä saa hakea.

Ohje oli Pinterestissä, eikä se todellakaan ollut tarkoitettu kalastajalangalle! Epätoivo vain lisääntyi virkatessa, mutta sitkeästi väänsin sen loppuun Masterchefiä sivusilmällä vilkuillen. Ilmankos kolme kerrosta piti purkaa, kun tuli vähän mokattua. No, se saa kupruilla jonkin aikaa takkahuoneen pöydällä, kun kerran tuli tehtyä. Ihan heti ei tee mieli aloittaa uutta liinaa.

Pitsiliina%20003.jpg

Toinen älytön homma tällä viikolla oli kuparipannujen kiillotus. Kolmen päivän aikana niitä jynssäsin ja nyt ne saavat kelvata. En jaksa enää. Uskomattoman paljon töhnää sillä Sampo-pulverilla sain pois, mutta sienestä kului jo hankauspinta puhki. En tiedä, saisiko noita edes hangata millään, mutta eihän se sotku olisi muuten lähtenyt mihinkään. Siinä ne nyt sitten koreilevat keittiön vanhan hellan päällä.

Hella on meillä ihan turha, koska sitä ei lämmitetä milloinkaan, mutta eihän sitä tiedä, milloin Venäjä pistää suomalaisilta sähköt poikki... meidän huushollissa saa ainakin laitettua ruokaa, jos niin käy. Hähhähhää.

Kuparipannut%20005.jpg

Pannujen lähtötilanne on nähtävissä aiemmin kirjoitetussa postauksessani, mikäli kiinnostaa.