Päätin tänään lajitella tilkkuni. Ette osaa kuvitella, millaisesta urakasta on puhe. Niitä on kellarissani joka nurkka täynnä, vaikka olen vuosien mittaan lahjoittanut niitä päiväkoteihin ym. paikkoihin säkkitolkulla. Tilkut ovat olleet erilaisissa pahvilaatikoissa ja muovipusseissa miten sattuu, joten kävin ostamassa 12 muovikoria saadakseni vähän ryhmiteltyä niitä väreittäin.

Ostos oli lievästi sanottuna alimitoitettu. 36 koria olisi ehkä ollut paremminkin paikallaan. No, ainakin suurin osa puuvillatilkuista on nyt lajiteltu värin mukaan. Trikoo-, satiini-, fleece-, villakangas- ja erikoiskangastilkut lajittelin isompiin ryhmiin, jotta sain pahvilaatikot riittämään.

Samalla siivoilin vähän muutenkin, joten nyt kehtaan esitellä tämän kierrätysparatiisini. Koko kellari on jouduttu aikanaan uusimaan; vain harkkoseinät jäivät jäljelle, kun mieheni purki vanhat rakenteet. Olivat päässeet vähän kastumaan...

Laskeksimme kerran, että 80-neliöisen kellarin remontti on maksanut meille noin 1500 euroa. Kaikki muu on tullut kierrätettynä tai rakennustyömaiden ylijäämätavarana. Minun käytössäni on tilasta vajaa puolet, noin 40 neliötä. Loppu koostuu isännän pelihuoneesta ja varastotilasta. Minun puolellani on wc sekä pieni keittiösyvennys, jossa saa keitettyä vaikka kahvit.

Huonekalut ovat pitkälti entisen työnantajani remonteista pelastettuja, Martelan valmistamia laatutuotteita. Alla oleva peili on kymmenen vuoden takaisen työpaikkani naisten pukuhuoneesta peräisin. Siitä on hyvä tiirailla vaatteiden istuvuutta. Elvis-kello on tyttäreni hylkäämä. Ompelutilan parketti on viettänyt erään mieheni työkohteen lattialla noin vuoden ennen purkua ja siirtoa meille.

Kellari%20001.jpg

Kaksi Martelan rulokaappia on asetettu selät vastakkain. Tällä puolella on kaavoja. Keväisin yritän kasvattaa kaappien päällä taimia, mutta melko huonolla menestyksellä. Pieni ikkuna on ainoa ulkovalon lähde kellarissa.

Kellari%20003.jpg

Toisella puolella on mm. keskeneräisiä ompeluksia. Niitähän minulla riittää. (Huom. blogini nimi...)

Kellari%20008.jpg

Mies rakensi leikkuupöydän havuvanerista ja päällystimme sen vahakankaalla. Ruuduista on joskus apua leikatessa. Pöydän alus notkuu - kuinka ollakaan - tilkkuja. Nyt ne ovat järjestyksessä, vaikkei siltä ehkä näytä.

Kangaspuut ovat enimmäkseen tiellä. Mummon perintö, josta vain haaveilen, että saisin ne käyttöön.

Kellari%20005.jpg

Työpöytä on yli nelimetrinen. Kaksi käyttämätöntä liukuovea olivat materiaalina. Kyllä mahtuu! Taustana on kankaalla päällystettyjä vanhoja korkkitauluja. Saavikin tuntuu olevan joskus liian pieni roskis.

Kellari%20011.jpg

Yksi kierrätysidea minulta: kaavat on hyvä säilöä talouspaperirullien hylsyihin.

Kellari%20012.jpg

Satiini- ja vuorikangastilkutkaan eivät mahtuneet enää nätteihin laatikoihin. Ruskea pyykkikori on leikkuupöydältä lakaistujen tilkkujen välivarasto. Selvittelen ne aina isompina annoksina.

Kellari%20014.jpg

Vanhassa naulakossa on hyvä roikottaa valmiita pikku mekkoja.

Kellari%20015.jpg

Tämä kaappi sisältää tänään järjesteltyjä tilkkuja. Olisipa kiva, jos kaikki saisi mahtumaan muovikoreihin. Ehkä ostan lisää jonain päivänä.

Kellari%20017.jpg

Tässä kaapissa makaavat isommat kangaspalat. Villaa, silkkiä, samettia jne. Laskin joskus, että saisin niistä yli sata vaatetta... harmi, kun olen kiinnostunut vain tilkuista.

Kellari%20019.jpg

Olen heikkona sieviin purkkeihin. Säilön niissä erilaisia nauhoja. Joka kerran pitää arpoa, missä purkissa on mitäkin, kun en raaski sotkea niitä tekstillä. Neulanukke on lahja ensimmäisestä kesätyöpaikastani. Olin siellä 14-vuotiaana.

Kellari%20022.jpg

Neulatyynykin meni eräänä iltana uusiksi. Tällainen hassu donitsi löytyi yhdestä Suuresta Käsityölehdestä. Entinen neulatyynyni onkin tehty koulussa seiskaluokalla. Olihan tuo jo aika tehdä uusi.

Kellari%20025.jpg

Toivottavasti en ikävystyttänyt ketään tällä jutullani. Itse rakastan ompeluparatiisiani yli kaiken, mutta makuja on monia.

Mukavaa perjantai-iltaa!