Kiireinen viikko on takana. Monenlaista puuhaa mahtui päiviin ja nyt tuntuukin, etten halua tehdä enää mitään kenenkään toisen vuoksi pariin päivään. Haluan olla rauhassa ja mahdollisesti tehdä jotakin omaa. Ommella vaikka uudet housut... tai maalata "taulun", tai askarrella korun tai ihan mitä tahansa, mikä on MINULLE. Anteeksi, rakkaat läheiset, mutta nyt on kiintiö täynnä tältä viikolta. Olen mielestäni tehnyt paljon hommia kotona, mutta tyttären sanat: "Ainahan sinä rentoudut vaan nojatuolissa" katkaisivat kamelin selän.

Tällä viikolla olen normaalien kotitöiden lisäksi mm. hoitanut useaan otteeseen lapsia, leiponut pyynnöstä pariinkin paikkaan, ommellut, juossut asioilla, ostanut ja ennen kaikkea STRESSANNUT toisten takia. Olen muuttanut itse laatimiani suunnitelmia päivittäin ja luopunut asioista, joita olin aikonut tehdä. Ehkä se sitten näyttää siltä, että rentoudun vaan tuolissa. Silloinkin, kun rentoudun tekemällä käsitöitä, teen niitä muille. En oikeastaan koskaan enää itselleni.

Nyt alkaisi olla minun vuoroni. Olen niin kauan laiminlyönyt itseni hoitamisen ja kaikenlaisen hyvinvointiini satsaamisen, että se alkaa valitettavasti näkyä jo kauas. Kuljen ympäriinsä kuin lopen uupunut kerjäläinen.

En osaa sanoa, miten tällainen kotona rentoileva työtön pystyisi suunnittelemaan ajankäyttöään. Olen sitä yrittänyt jo kauan, mutta jostain syystä tapahtuu aina jotakin, mikä torpedoi hienot suunnitelmat. Ihmisillä on jännä käsitys siitä, miten työttömällä on vain aikaa. Suoraan sanottuna, jos hoitaisin tätä yli kolmensadan neliön taloa ja puutarhaa niin hyvin, kuin mahdollista, 40 tunnin työviikko ei riittäisi. Sen lisäksi tulevat vielä kaikki ylimääräiset "harrastushommat", joita ei monella muulla ole.

Esimerkiksi ompelutöitä saisin jatkuvasti tehdäkseni, jos suostuisin ottamaan. Monilla ihmisillä kun on toive, että teettämällä vaatteen minulla säästäisivät rahaa kaupan tuotteisiin verrattuna... Usean kerran olen kuullut pyynnön, että ompele minulle tämä vaate, kun se on kaupassa niin kallis. Nykyaikainen ihminen ei kai tajua, että yksilöllisesti käsin tehdyn vaatteen pitäisi maksaa paljon ENEMMÄN kuin kaupan tuontirytkyjen. Toistaiseksi olen onnistunut kieltäytymään melko kohteliaasti, eikä kukaan ole sen vuoksi laittanut välejä poikki. Sitä vaan ihmettelen, että ns. "miesten töistä", kuten esimerkiksi rakentamisesta, ollaan valmiita maksamaan moninkertaisia hintoja siihen nähden, mitä "naisten rentouttavista käsitöistä" katsotaan aiheelliseksi maksaa. Sehän siihen on syynä, että kiinalaislasten nälkäpalkalla ompelemia tavaroita voi halvalla tuoda tänne, mutta uutta taloa ei vielä saa nettikaupasta kaukomailla tehtynä. Ehkä sekin on vain ajan kysymys.

No, lupasin julkaista mekkokuvan Wanhojen tansseista ja tässä se on.

Vanhojen%20tanssit%20024.jpg

Tytär tuntui nauttivan juhlapäivästään täysin siemauksin ja sehän se on pääasia. Nyt saan RENTOUTUA.