Edellisessä postauksessani kaipasin kipeästi omaa aikaa. No, nyt sitä on tullut vietettyä - sairastamalla.

Niinhän minulle aina käy: kun kiireisempi jakso päättyy ja tavoitteeseen päästään, ruumis antaa periksi ja vähintään pikkuinen flunssa iskee, kuten tällä kertaa kävi. Olen murjottanut pari päivää rentoilunojatuolissani ja tuijottanut telkkaria. Onneksi en ole superkipeä, mutta vähäinen kuume ja limaa täynnä olevat keuhkot ottavat lähinnä päähän.

Leikkelin kuitenkin pari vaatekappaletta joutessani suikaleiksi ja virkkasin kauan sitten aloitetun maton valmiiksi. Se näytti jo silloin alkuvaiheessa menevän pieleen, kun netistä poimittu ohje epäonnistui laskuvirheeni takia, mutta en viitsinyt sitä enää purkaakaan, kun olin jo niin pitkään kivuliaasti sitä liian pienellä koukulla kammennut. Jätinpä siis tekeleen lepäämään epämääräiseksi ajaksi, kuten niin herkästi tuppaan tekemään.

Nyt, kun en jaksanut tihrustaa kipeillä silmilläni virkkuu- tai neulelankoja, otin tuon vähän kookkaamman käsityön taas esiin. Se tuli odotettua nopeammin valmiiksi, kunhan sain vain ne kuteet leikattua. En ole aiemmin pitänyt siitä hommasta, mutta nyt huomasin sen käyvän lähes meditaatiosta, kun siihen keskittyy kunnolla. Leikkelee vain hitaasti ja huolellisesti terävillä saksilla, eikä mieti, kuinka paljon ja nopeasti pitäisi saada aikaan... keskittyy vain hetkeen. Se oli minulle tarpeellinen harjoitus. Taidan ottaa tavaksi.

Nyt on olo jo vähän parempi. Ehkä saisin pikkuisen paikkoja siistittyä, kunhan tästä nousen.

Tässä kuva matosta. Mallista tuli sitten loppujen lopuksi "oma", koska en enää edes muista, millainen alkuperäinen suunnitelma oli. Ihan hauska matto se minusta on, etenkin nuo röyhelöreunat tekivät siitä valmiin ja suunnitellun näköisen. Siitä saa oivan kukkasen tyttären kylppärin lattialle.

Vessan%20matto%20003.jpg

Mattoon meni muistaakseni kolmet tyttöjen kalsarit, kaksi naisten yöpaitaa ja puolikas miesten t-paita. Punainen vyöhyke on melko elävän värinen, kun materiaali loppui aina kesken kerrosten. Vaikka paidat kokonaisina näyttivät melko samanvärisiltä, ne poikkeavat yhtenäisessä pinnassa selvästi toisistaan. Minusta se ei kuitenkaan haittaa. Tässä matossa olikin ideana käyttää materiaalia uudelleen sen sijaan, että heittäisin sen kaatopaikalle. Jospa minun hiilijalanjälkeni jäisi tämän ansiosta yhtä liikavarvasta pienemmäksi.