Sainpa lopulta irti itsestäni sen verran, että ompelin tyttären tanssiaispuvun valmiiksi. Se oli niin pienestä kiinni monta viikkoa, että oikein nolottaa. Tyttö alkoi olla jo vähitellen huolissaan, saako pukua ollenkaan. Myös koulukaverit olivat alkaneet kysellä pikku hiljaa mekon perään. No, nyt se on tehty. (Vetäisin sen kuvausta varten silittämättömänä väärillä mitoilla varustetun sovitusnuken päälle, tyttärelle se istuu paremmin...)

Vanhojentanssimekko%20019.jpg

Ompelin myös huivin lämmikkeeksi sifongista, joka alun perin ostettiin mekkoon päällihelmaksi, mutta jätettiin lopulta pois. Huomattavasti tyylikkäämpi on mekko nyt, vaikka itse olisin karsinut vielä enemmän: Olisin jättänyt helman kristallit pois. No, eihän se minun mekkoni ole, joten tehtiin sellainen, kuin lapsi tahtoi.

Vanhojentanssimekko%20009.jpg

Mekossa näkyy vielä salamavalon loisteessa silitysraudan kuvia, koska jouduin painamaan raudalla kristalleja melko pitkään, että ne tarttuivat kiinni. Ihme, ettei kangas palanut, tekokuitua kun kuitenkin on. Painoin yli 15 sekuntia yhteen menoon kolmosen raudalla! Paljon saan vielä prässäillä, että mekko on mieleisessäni kunnossa.

Tytär kuitenkin vaikuttaa jo rauhoittuneelta ja ennen kaikkea tyytyväiseltä. Se on pääasia.

Vanhojentanssimekko%20013.jpg

Yritän vielä saada lopullisen kuvan teille nähtäville, kunhan tytär on tanssiaisissaan täydessä tällingissä. Uskon, että hänestä tulee oikein kaunis juhlija.