Tytär ja vävy viettivät hetken kahdenkeskistä aikaa ja lähtivät iltapäiväksi laskettelemaan. Lapset tulivat siksi aikaa Mamille hoitoon. Siirin nukkuessa sain leivottua juustokakun. Olen jo pitkään halunnut kokeilla kaksikerroksisen kakun tekemistä ja tänään oli se päivä, kun ajatukset muuttuivat toiminnaksi.

Sovelsin linkin päässä olevaa ohjetta. Korvasin kuitenkin punaherukat tyttären pihasta poimituilla puutarhavadelmilla. Katsokaa kuvaa, hyvät ihmiset: uskoisitteko, että siinä nököttävät vatut ovat viettäneet puoli vuotta pakastimessa ja viisi minuuttia mikrossa? Minä en tajua, miten ne säilyivät noin kiinteinä! (Vävy ehdotti, että heillä on rautapitoinen maaperä, joka tekee vatuista jäykkiä... ehkäpä.) Harvinaisen tuoreen näköisiä sulatetuiksi pakastevatuiksi.

Vattukakku%20007.jpg

Rahkaa minulla ei ollut, joten korvasin sen kreikkalaisella jogurtilla. Sen vuoksi kakku ei ehkä ollut niin hapan kuin olisi pitänyt, mutta kelpasi se silti. Kirpeät marjat tasoittivat mukavasti valkosuklaan makeutta.

Vatut piti kiireessä vain kumota kakun päälle, kun kahvittelijoilla oli hoppu kotiin. Niinpä esillepanossa on vielä parantamisen varaa. Harmi, kun kuvassa ei oikein näy täytteen kerroksellisuus. Ihmeen hyvin tekele kuitenkin onnistui. Kiitoksia vaan ohjeen tekijälle.

Vävy ei osannut valita alkuperäisen sitruunalla maustetun kakun ja tämän väliltä, kumpaan tulisi anopin enemmän keskittyä. Tarvitaan kuulemma vielä monta kakkua molempia laatuja, ennen kuin hän voi päättää... Kaiken lisäksi keksin pari uutta kokeilun arvoista makuyhdistelmää tätä viritystä tehdessä. Onneksi en itse himoitse näitä kaloripommeja ollenkaan. Muuten en sopisi pian enää kulkemaan ovista!


Heräsihän se Siirikin lopulta päiväuniltaan ja pääsi sovittamaan uutta mekkoaan. Sen hän tekikin perusteellisesti. Nauhoja piti rypistelyn lisäksi maistella tarkkaan, ennen kuin mekko oli hyväksi havaittu.

Pitsimekkosiiri%20023.jpg