Pitkästä aikaa pääsin pois kotiympyröistä, kun isännällä oli muutama päivä lomaa ja kävimme koko perheen voimin peräti lyhyellä Tallinnan-risteilyllä. Enpä ole taas aikoihin pistäytynyt sielläkään.

No, sää oli kurja kummallakin puolella Suomenlahtea, joten emme viihtyneet kaupungilla kovinkaan pitkään. Kävimme kuitenkin Sataman lähistöllä olevassa kauppakeskuksessa etsiskelemässä tyttärelle kenkiä vanhojen tansseihin. Ei löytynyt. Suurikokoinen jalka (41) näytti olevan melkoinen haaste siellä päin. Ilmeisesti virolaiset ovat pienikokoisempia kuin me.

Minulle (koko 39) olisi löytynyt upeita, seksikkäitä korkokenkiä pilvin pimein, mutta ongelmani on pysyvästi kipeä nilkka. En pysty enää kävelemään kuin lähes tasapohjaisilla kengillä. Laivalla pidin vanhoja virsuja, joissa oli kolmen sentin korko ja se oli liikaa. Onnuin koko illan. Kai se on hyväksyttävä, että kaikki kaapissani muhivat ihanat korkokengät (n. 30 paria) pitäisi myydä tai lahjoittaa johonkin, koska minusta ei ole niiden käyttäjäksi ilman leikkausta. (Ja sitähän minä en saa - jo magneettikuvaus taitaa olla turha toivo.) Tyttäretkään eivät voi niitä ottaa, kun toisella on liian pieni jalka ja toisella liian iso...

Sydän kirvellen silittelin ihania kenkiä, mutta lopulta siirsin katseeni laukkuihin. En ole niistä läheskään niin innostunut, mutta ostin sitten lohdutukseksi yhden. Tekonahkaa, joten sitä voi käyttää vasta pakkasten mentyä. Lisäksi värikin on niin hempeän keväinen, että tavaroitani varmaan palelisi siinä keskellä talvea.

Punainen%20mekko%20010.jpg

Laukku on vaaleanpunertavan nude/beige tai jotain sinne päin. Kultaiset metalliosat. Se on minusta ihanan tyylikäs, vaikka halpislaukku onkin. Sen kanssa voin viilettää koko ensi kesän.

Koska emme siis löytäneet tyttärelle tärkeitä kenkiä Tallinnasta, emmekä viitsineet jäädä ruuhka-aikana rapaiseen Helsinkiin etsimään parkkipaikkaa, ajoimme suoraan kotikaupungin ostoskeskukseen ja sieltä löytyi minuutissa se puuttuva unelmakenkäpari ja pieni iltalaukkukin. Piti kiertää pitkä reissu, ennen kuin ne löytyivät ihan läheltä. Jouluna kävimme samassa kaupassa katselemassa, mutta silloin siellä ei ollut oikein mitään.

Tallinnasta löytyi mekon seuraksi sentään muutamalla kympillä villakangastakki, joten minun ei tarvitse ensi viikolla vaivata silläkään asialla päätäni. Tytär on valmis tansseihin! Vielä jäi kuusi päivää armonaikaa, joten emme ihan viime tippaan asiaa jättäneet...

Laivalle ompelin tytölle punaisen mekon tanssimista varten, mutta turha homma se oli. Neiti istui tiukasti isän kainalossa, kun kuulemma paleli. Jostain syystä kukaan ei uskaltanut tulla tyttöä jututtamaan, kun iso korsto kökötti kyljessä kiinni. Taisi olla harkittu juttu nuorelta, tosi ujolta neidiltä.

Mekkoon ostimme tukevaa trikoota palakangasosastolta ja aioin ommella koko asun siitä. En vaan saanut palaa millään riittämään tyttären mieleiseen malliin, joten pakko oli keksiä nuo paljettiosiot miehustaan ja selkään. Kimallustahan neiti siihen halusikin, mutta itse en pidä tuosta kankaasta. Vyötäro on korotettu ja hame minimittainen, joten asu näyttää henkarissa melko hassulta. Kyllä se päällä oli ihan mukavan näköinen. Sääli, ettei tytär halunnut siinä tanssia. Se olisi ollut huomiotaherättävä näky tanssilattialla.

Punainen%20mekko%20004.jpg

Laivalla oli jonkin verran väkeä, mutta jostain syystä muut onnistuivat viettämään aikaa eri paikoissa kuin me. Kaikkialla oli melko hiljainen meno näin keskellä viikkoa. Sen minä kyllä arvasin. Eipä sitten tarvinnut pahemmin jonotella eikä sekopäisiä känniläisiäkään ollut kovin paljon liikenteessä, joten sikäli meillä oli viihtyisää. Pääasia oli kuitenkin, että tytär tykkäsi reissusta vanhempien kanssa. Eipä hänelläkään ressukalla paljon vaihtelua ole ollut viime aikoina.

Nyt hän jaksaa toivottavasti ahkeroida lopputalven, kun ensin on risteily, sitten vanhojen tanssit ja pian jo lomakin.