Ihmettelen jatkuvasti, kuinka nykyisin ei Suomessa arvosteta kädentaitoja. Kuitenkin suuri osa nykyihmisistä on täysin "kädettömiä". Ei osata neuloa, virkata, ommella - edes nappia paitaan - mutta kun tulee puhe käsityötuotteen kohtuullisesta hinnasta, samat ihmiset ovat päivittelemässä, kuinka hirveästi työ Suomessa maksaa. Niinpä niin. Ei ole ollenkaan liikaa maksaa toimistossa istumisesta parikymppiä tunti, mutta viitonen tunnilta on liikaa ompelutyöstä. Kumpaankohan hommaan tästä maasta löytyy enemmän osaajia? Tietokoneen näpyttelyyn vai jakkupuvun tekemiseen?

Ongelma on siinä, ettei ihmisillä ole minkäänlaista moraalia. On aivan sama millaisissa oloissa ja kenen toimesta ruotsalaisen ketjun halpisvaatteet valmistetaan, pääasia, että niitä saa ostettua PALJON. Surkeita rytkyjä hamstrataan kaapit täyteen, käytetään ehkä kerran, joskus ei ollenkaan, ja laitetaan sitten hyvällä omatunnolla kierrätykseen. Laiskimmat heittävät vieläkin kaatopaikalle...

Tehtailijoiden (ja tavallisten tallaajien) AHNEUS on syynä siihen, että Suomessa laitetaan käsityöläiset kilometritehtaalle ja hommataan myyntiin epämääräistä rojua aasialaismafiosoilta. Hävyttömimmät valmistuttajat vielä ilkeävät laittaa näiden kamppeiden etikettiin perinteisen suomalaisen logon. "Suunniteltu Suomessa"! Joopa joo. On oikein työllistetty yksi suunnittelija. Pitäisi varmaan olla kiitollinen.

Kävin kirpputorilla perjantaina ja ostin sieltä 1,50 euron hintaisen pussukan, jossa näytti olevan ompelutarvikkeiden jämiä. Kyllähän sieltä niitä löytyi; yksi rulla, jossa oli vähäsen uutta hupparinnarua, epämääräisiä LIKAISIA narunpätkiä, keskeneräinen punontatyö, (ilmeisesti lapsen, koska solmuissa ei ollut mitään järkeä) ja jostakin pöytäliinasta irti leikattu pitsi. Se oli alun perin ommeltu vaaleanpunaisen sekoitekankaisen liinan reunaan tummanharmaalla langalla, (oli ilmeisesti ollut valmiina puolalla) ja sitten saksittu sentin päästä irti ja rykäisty myyntiin. Olisin tuntenut itseni petetyksi, mikäli tämä pitsi ei olisi ollut rihmanohuesta langasta taidolla virkattu ja ihanan siro. Sinänsä fiksu liike myyjältä, ettei vahingoittanut pitsiä sitä irrotellessaan. Pitsinauhaa oli viisi ja puoli metriä! Oli sen parissa joku ahkera ja taitava ihminen viettänyt erinäisiä tunteja, mutta niin vaan oli turattu pöytäliinan reunaan anteeksiantamattoman rumasti. Tuskin oli sama ihminen asialla. 

Onneksi sentään tämä myyjä oli älynnyt säästää tuon jalon käsityötaidon näytteen. Valkaisin pitsin kloorilla ja nyt mietin, mistä löytäisin sille arvoisensa paikan. Ja lupaan, että kohtelen sitä sen ansaitsemalla kunnioituksella.

Vanha%20pitsi%20002.jpg

Alla olevassa kuvassa pitsi on valkaisemattomana valkoisen A4-arkin päällä. Hivenen se oli kellastunut, mutta nyt, kloorikäsittelyn jälkeen ihanan valkoinen!

Vanha%20pitsi%20007.jpg