Tämä viikko on valunut jälleen käsistä ilman mitään näkyviä tuloksia. Olen istuskellut normaalien kotitöiden lomassa neulomassa Siiri-vauvalle valkoista kesämekkoa. Se on vielä niin paljon kesken, että en viitsi edes ottaa kuvia.

Tyttären vanhojentanssipuku seisoo keskeneräisenä, koska en tarkene mennä kellariin. Siellä on itse asiassa vähintään yhtä lämmintä kuin yläkerrassa, mutta kun sinne mennään ulkokautta... minut on varustettu etelämaalaisen geeneillä. Vihaan pakkasta. Haluan katsella sitä vain ikkunasta.

Talvip%C3%A4iv%C3%A4%20005.jpg

Maisemat ovat nyt meidänkin pihallamme harvinaisen kauniita.

Patalappu%20002.jpg

En tiedä, mikä minuun iski kesken mekon neulomisen, otin yhtäkkiä vain koukun ja pussillisen langanpätkiä käteeni ja aloin virkata. En tiennyt, mitä olen tekemässä ennen kuin patalappu oli valmis. Yhtään pätkää ei langoista jäänyt jäljelle. Kuviokin on tullut suoraan alitajunnasta, sillä mitään suunnitelmaa ei ollut. Sanoisin, että flow-tilassa on tehty tämä viritys. Ehkä sitä voi käyttää mikroaaltouunissa lämmitettyihin ruokiin. Epäilen, että uunivuoat polttavat sormet pienten reikien läpi. Pitää kokeilla.

Patalapun jälkeen aloin virkata valkoista pöytäliinaa. Miksi, kysyn itsekin. Aivan selvästi karttelen juhlamekon ompelua. Sehän on ihan hyvällä mallilla, mutta jokin sisäinen kynnys minulla taas on.

Että tällaista puolitajutonta menoa meillä. Huomenna toimimme ensimmäistä kertaa Siirin (ja Rikun) yöhoitajina, kun lapsen äiti vie nuoremman sisarensa baariin! Nuorempi vauvani täyttää näet huomenna 18. Äiti tässä vuodattaa salaa kaihon kyyneliä koko viikonlopun.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!