Viikko on taas karannut käsistä edellisen postauksen jälkeen. Olen lähinnä värjötellyt uunin kupeessa. Vaikka tämä työttömyys on ihan kauheaa, on pakkasaamuissa pikkuisen hohtoa, kun muut sukeltavat hyytävään kylmyyteen ja minä käännän kylkeä peiton alla. Jotain positiivista voi aina keksiä!

Telkkaria tuijotellessa neuloin pienen kesäjakun Siiri-vauvalle raakasilkkisestä purkulangasta, joka luojan kiitos loppuu kohta. Olen tehnyt samasta langasta Siirille kaksi neuletakkia, mekon ja nyt tuon kesäjakun. Alkaa vähitellen kyllästyttää tuommoisten joustamattomien ja luistamattomien käsitöiden vääntäminen. Seuraavaksi työn alle jonottaa epämääräinen kasa erivärisiä Novita-lankoja (Nalle ja 7 veljestä), jotka ovat niin karkeita, etten taida viitsiä niistä tehdä kuin lapasia tai sukkia. Näin kevättalvella kun sekään ei oikein innosta. Joulupaketteihin tuli neulottua niitä riittävästi. 

On minulla sitten vielä kassillinen ihanaa alpakkalankaa, josta olin suunnitellut Siirille mekkoa ensi jouluksi. Ehkäpä tartun jo siihen... sitä olisi ainakin mukava neuloa.

Tänään virkkasin pitkästä aikaa pari kerrosta t-paitariekalemattooni, mutta nyt pitäisi saada niitä riekaleita taas leikellyksi, kun pääsivät loppumaan.

En kuitenkaan mennyt kellariin niitä leikkelemään, vaan leikkasin tyttäreni vanhojenpäiväpuvun. On kai sekin laitettava alulle, kun ensi kuussa on jo tanssit. Viime tipassa ompelussa onkin aina vähän extrajännitystä. Onnistuuko höseltämällä vai ei. Nyt on kuitenkin mentävä jatkamaan hommia, jotta asia etenee. Otan kuvia sitten, kun on jotain kuvattavaa.

Mukavaa viikonloppua, älkää palelluttako itseänne!