Ilmeisesti minulta puuttuu järkevää tekemistä...

Syd%C3%A4mi%C3%A4%20003.jpg

Eräänä iltana, kun en enää jaksanut tehdä kuusenkoristeita, aloin virkata mummovainajan langanjämistä sydämiä ilman ripustuslenkkiä. Tarkoitus on kiinnittää niitä lastenvaatteiden koristukseksi yms. Pikkuhiljaa tartuin aina vain ohuempiin lankoihin. Kuvassa kellertävä sydän on tehty kuusisäikeisestä kalastajalangasta, valkoiset isommat helmilangan paksuisesta kerästä ja tuo ihan pieni kerästä, jossa luki numero 150. Se on kymmeniä vuosia vanhaa lankaa, joten en osaa sanoa löytyykö vastaavaa nykyisin. Vertasin sitä saumurilankaan, joka taisi olla jopa paksumpaa.

Kysyisinkin, miten isovanhempieni aikaan tuollaisesta langasta pystyttiin virkkaamaan mitään? Töllipahasissa ei varmaan sähkövaloa ollut, tai jos oli, lamppu killitti keskellä kattoa, eikä taatusti kohdevaloista oltu kuultukaan.

Itse istuin lampun alla, jouduin riisumaan kaukolasini (koska ikänäkö vaivaa siten, etten näe lähelle lasit päässä), virkkasin kädet vapisten ohuimmalla mahdollisella koukulla ja silti ei hommasta tahtonut tulla mitään. Ihailla täytyy esiäitien käsityötaitoja.

Haluaisin noita pikkusydämiä vaikka kuinka paljon. Niitä olisi ihana kiinnitellä pieniin mekkoihin, mutta totta puhuen, kyllä minun täytyy keksiä jotain järkevämpää ajankulua, vai mitä?