Olen jo kauan halunnut neuloa Lapinlapaset. Mummovainajani teki minulle ja kaikille sukulaisilleni niitä liukuhihnalta. Ne olivat alkuperäisen värityksensä (sininen-punainen-keltainen-vihreä) mukaisesti todella räikeät, mutta lapsillehan sellainen sopii mainiosti. Halusin tehdä aikuiseen makuun hillitymmän version, mutta kuinkas sitten kävikään...?

Ajattelin, että näin keski-ikäisenä olen käsityötaitojeni huipulla ja pärjään mummolle, niinpä etsin ohjeen netistä ja aloin neuloa. Varsi sujui mukavasti, kun en halunnut siihen mitään kommervenkkejä, mutta se kuvio! Eräänä aamuyönä istuin kaksi tuntia neulomassa kuvion alkua ja olin päässyt eteenpäin ehkä kymmenen kerrosta. Pikkukeriä lojui ympäriinsä, ainakin viisi lankaa oli solmussa keskenään ja niillä olisi pitänyt neuloa. Puikot putoilivat tuolin väliin, hiki pursui joka huokosesta ja muutama kirosana karkasi yön pimeyteen.

Niinpä päätin lopettaa homman, ennen kuin kuristun lankoihini. Nöyrästi kumarran mummovainajalle ja tyydyn toteamaan, ettei minusta tule hänen veroistaan koskaan.

Onneksi on keksitty kirjonta silmukoita jäljentämällä. Sillä konstilla sain kuitenkin aikaiseksi samantyyliset lapaset, joista ei äkkiä huomaa, että ne ovat petosta. Saapa siis eräs perheenjäsen kuitenkin lapaset mummon muistoksi, vaikkakin vähän hillitymmin värein. Miltähän nuo näyttäisivät pastellisina?


Lapinlapaset%20008.jpg