No niin, nyt se terveys romahti sitten lopullisesti, ainakin joulutoimia silmällä pitäen. Selkäni on niin pahasti jumissa, etten pysty nukkumaan kunnolla. Joudun joka yö muuttamaan nojatuoliin ja nukkumaan istualtani, koska sängyssä makaaminen on yhtä h*ttiä.

Onneksi olen saanut suurimman osan ompelutöistäni tehtyä, vaikka mielelläni olisin ommellut PALJON enemmän. Viimeiset kaksi päivää olen kuitenkin kököttänyt hievahtamatta siinä äsken mainitussa nojatuolissa, koska en pääse pahemmin liikkeelle. Ainoa asento, jossa ei satu, on huonoryhtinen sykkyrä! Yleensä selkävaivaisille istuminen on vaikeinta, minulla se on päinvastoin. Sen siitä saa, kun on aitosavolainen kiero selkäranka.

No, yksi sentään onnistuu ja se on virkkaaminen. Kaivelin taas mummovainajan langanjämäpussin esiin ja aloin väsätä joulukuusenkoristeita. Ihana kellon ohje löytyi Pinterestistä: http://www.ravelry.com/patterns/library/crochet-bell-tutorial.

Sydän taitaa olla perinteinen malli, olen itsekin sen joskus paperikopiona saanut.

Ensin virkkasin paksumman lankakerän loppuun:

Joulukelloja%20011.jpg

Nämä kömpelöt tekeleet eivät kuitenkaan oikein miellyttäneet minua, joten siirryin ohuempiin lankoihin. Virkkasin ensin pari kelloa ajan saatossa kellastuneesta helmilangasta. Sitten tartuin pellavaiseen langanjämään, joka oli kiedottu sanomalehtisykkyrän ympärille, kuten mummollani tapana oli. 

Joulukelloja%20006.jpg

Kun kaikki lanka oli käytetty, avasin lehden ja huomasin sen olevan vuodelta 1955. Niin kauan oli tuo langanjämä odottanut käyttöä. Luulin, että se oli niitä viimeisiä mummon käyttämiä pellavalankoja, kun hän virkkasi taidokkaita jättipöytäliinoja koko suvulle. Erehdyin. Tuo lanka saattaa olla vaikka itse kasvatettua ja kehrättyä. Sitäkin on mummolassa tehty.

Joulukelloja%20009.jpg

Olin aikonut antaa koristeet lahjaksi, mutta saattaa olla, että pidän kellon itse, muistona rakkaasta mummosta. Siinä kellossa on nyt meidän molempien DNA:ta, vai mitä?

Sydämet annan jollekulle toiselle mummon jälkeläiselle, tarinan kera.

Joulukelloja%20008.jpg

Onhan tässä selkävaivassa yksi hyväkin puoli: Ei tule turhaan liikoja siivottua. Jos isäntä saisi hoideltua lattian jossain vaiheessa ja tytär pyyhkisi pölyt, voisin itse päällysmiehen hommien lisäksi tehdä töitä, joissa ei tarvi kumartua tai kurottaa... hmm, paljonkohan sellaisia siivoustöitä löytyy?