On se kumma, kun joinakin päivinä ei onnistu mikään.

Tämä oli yksi niistä. Kuten aiemmin kerroin, riemastuin isännälle (tai oikeastaan hänen työkavereilleen) aamupäivällä ihan turhaan. No, onneksi mies on anteeksiantavaista lajia.

Iltapuhteena ajattelin tänään askarrella viimeisiä lahjoja, mutta kun ei suju, niin ei suju. Ei tietenkään pitäisi tehdä asioita viime tipassa eikä sellaisilla välineillä, joita ei ole aiemmin käyttänyt, jos haluaa varman päälle pelata. Sehän ei tietenkään meikäläistä koske...

Aluksi tietokoneelta tulostaminen tökki jostakin syystä ja kone syyti raidallisia kuvia. Kun sain yhden sivun lopulta onnistumaan, tuhosin kuvat decoupage-lakalla, jota en ole aiemmin käyttänyt. Väri levisi ympäri pohjalevyä, johon olin niitä kiinnittämässä. Lisäksi kuviin ilmestyi kuplia ja niitä tasoitellessani onnistuin repimään reunat pilalle. Siispä pesin kuvat pois, kun ne vielä suostuivat irtoamaan.

Seuraavaksi yritin tekstata akryylitusseilla samaiseen vaneripohjaan. MUTTA KUN MINÄ EN OSAA!!!! En, en, en. Tussit ovat upouudet ja melko kalliitkin, mutta mitä apua niistä on, kun vasenkätinen yrittää niillä suhrata? Joko pyyhin kädelläni juuri kirjoitetun tekstin suttuiseksi tai sitten pidän kättä ilmassa ja senhän tietää, millaista käsialaa sillä lailla syntyy. Olen tekstannut ja pessyt yhtä ainoaa sanaa nyt toista tuntia ja minulle riittää!

Ajattelin jo, että lykkään ne kovanonnen tussit samaan pakettiin kyseisen tekeleen kanssa ikään kuin tee-se-itse-lahjaksi. Kirjoittakoon lahjansaaja itse tekstinsä, meidän suvussa ovat muut sentään oikeakätisiä.... murr. No, keksin sitten paremman idean: Isäntä hakekoon minulle huomenna liitutaulumaalia, maalaan pohjan sillä ja laitan liitulaatikon mukaan pakettiin.

Eräänlaisia kynttiläalustoja yritin myös väsätä, mutta maali ei kuivunut koko iltana, joten sekin homma jäi kesken.

Joulukellot ja muut kuusenkoristeet pitäisi kovettaa sokerivedellä, mutta tänään en taida enää haluta yrittää. Kaadan kuitenkin koko sokerikattilan vähintään lattialle, jos en peräti päälleni.

Ompelin päivällä pehmopupun fleecestä ja se odottelee viiksikarvojen kirjomista. Uskaltaisinkohan, vai meneekö neula sormeen?