Tyttäreni on ollut hieman arka ja saamatonkin kesätöitä hakiessa. Olen hänelle siitä saarnannut joka kesä rippikoulun jälkeen ja nyt hän yllättäen halusi tarttua tarjoukseen, joita jaetaan ajoittain suoraan kotipostilaatikkoomme. Niissä tarjotaan mainosten jakelutyötä kaksi kertaa viikossa. Sopii mm. opiskelijoille. Innostin häntä hakemaan työtä ja kas kummaa, muutaman viikon kuluttua tärppäsi. Tässä seuraukset, kirjeeni työnantajalle tänään:

Hei,

Ilmoitan, että tyttäreni ei tule allekirjoittamaan työsopimusta kanssanne.

Hän sanoi jo soittaessaan teille, että haluaa näyttää työsopimuksen äidilleen ennen sen allekirjoittamista. Kuitenkin tiistaina ilmestyi ovellemme mies vaatien minulta kuittausta kuljetuskärrystä. Sanottuani hänelle, ettemme ole vielä edes hyväksyneet sopimusta, hän tähdensi, että kuittaan nyt vain kärryn. Otin sen siis vastaan ja sain samalla haltuuni työsopimuslomakkeet, joista ilmeni, että haluatte teettää lapsellani työtä orjapalkalla.

Emme ehtineet reagoida asiaan mitenkään, kun huomasimme, että autotallimme ovelle sateeseen oli tuotu suuri kasa lehtiä ja muuta sälää. Niinpä sitten ajattelimme, että kokeilemme hommaa, jos se vaikka olisi sittenkin nopeampaa, kuin laskeskelin.

PÄINVASTOIN.

Lajittelimme tyttären kanssa yhdessä kaksi tuntia tuomianne materiaaleja.

Ne eivät mahtuneet kuljetuskärryyn kuin puoliksi, joten hän olisi joutunut kävelemään jostain Hornan kuusesta takaisin kesken työn hakemaan lisää. Tytär pääsi keskiviikkona koulusta kello 16. Aluksi hän yritti jakaa lehtiä raahaten täyttä kärryä sateessa, lähes säkkipimeässä (kunnassamme säästetään valaistuksessa) tavaten postilaatikoita, joissa ei ollut minkäänlaisia numeroita yms. sekä karttaanne, josta ei saanut mitään selvää. Alue oli hänelle aivan vieras.

Niinpä lopulta lähdin hänen avukseen jakamaan mainokset autolla, että hän pääsi sovitussa ajassa eroon tavarasta. Jalkaisin se ei olisi onnistunut ikinä! Laskin Fonectan reittilaskurin avulla kantopiirin pituuden: 13,3 kilometriä, vaikka olisi vain käväissyt kerran kullakin kadulla. Nythän jouduimme suurimman osan kaduista ajamaan edestakaisin, koska ne ovat lähes kaikki umpikujia.

Yhdessä teimme työtä firmanne eteen kahdeksan tuntia. Palkka olisi laskujeni mukaan ollut vajaa 13 euroa!  Vaikka tyttö olisi pärjännyt ilman minua ja autoani (huom. bensaakin kului), häneltä olisi mennyt ainakin kuusi tuntia lajitteluun ja tarpomiseen pimeässä. Kaksi euroa tunnissa oikeasta, raskaasta työstä (säällä kuin säällä).

Tarkistin asian alanne ns. työehtosopimuksesta, joka on melko surkea kaiken kaikkiaan, mutta ilmeisesti toimitte lainmukaisesti. Olen hyvin hämmästynyt, koska olen kuvitellut, että Suomessa kaikki saavat jonkinlaista järjellistä minimipalkkaa!

Toivon kuitenkin, että saimme kaikille halukkaille postin jaettua, vaikka työ oli todella haasteellista pimeässä ja vieraalla alueella. Pienehkö nippu jäi yli, enkä osaa sanoa, kuka mahdollisesti jäi ilman. Yritimme parhaamme. Tyttäreni ei tarvitse tästä jakotyöstä palkkaa, kokemus riittää korvaukseksi. Maksan hänelle itse sen 13 euroa, jonka hän todellakin ansaitsee.

Kärryn voitte hakea samalla tavoin kuin toittekin. Yllättäen...

Tämä taisi meidän osaltamme olla tässä.

Sen vaan haluan sanoa, että kannatan aina rehellisen työn tekemistä. Mutta en kannata riistämistä koskaan. Tässäkin tapauksessa työntekijällä oli liuta velvollisuuksia ja sanktioita, soittamisvelvollisuus firmaan, jos jotain puuttuu ym. Minkäänlaisia korvauksia ei kuitenkaan makseta ja tuntipalkka on sikamaisen pieni.

Miten tämä on Suomessa mahdollista???