Niin se päivä sitten meni. Elias Oskari Johannes tuli pienen söpöläisen nimeksi. Ne hetket, kun sain pitää uinuvaa pienokaista sylissäni, olivat taas niin ihania... olen heikkona vauvoihin, tunnustan.

Elias ei muistuttanut minun sukuani pätkääkään, vaan oli isänsä ilmetty kuva. Muikeat ilmeet vaihtelivat pyöreässä naamassa alituiseen ja mieleeni tuli jostakin syystä kalju ja lihava italialainen mafioso, joka ei ollut oikein tyytyväinen palveluskuntaansa. Kaikkea sitä mielikuvitus saakin aikaan. Hassun näköinen otus kaiken kaikkiaan.

No, nimiäiset olivat minulle uusi kokemus. Elias ei siis kuulu kirkkoon. En ole ihan varma siitä, mitä mieltä asiasta olen. Sinänsähän asia ei minulle kuulu, mutta sisareni kaksi aiempaa lasta on kastettu normaalisti. Olisiko ollut niin kamalaa tehdä Eliakselle sama ratkaisu? En tunne itse asiassa tuoretta isää kovinkaan hyvin, joten en hänen mielipiteidensä tiukkuudesta ja syistä osaa sanoa mitään. Hänen ratkaisunsa tämä kuitenkin ilmeisesti on, koska sisareni tietääkseni kuuluu kuitenkin itse kirkkoon. (Jos ei ole nyt eronnut.)

Eipä se kuitenkaan miestä pahenna, kaunis nimi, eikä kasteen puuttuminen. Ihana poika kaiken kaikkiaan.

Paluumatkalla urputin taas kaikesta, mitä sukutapaaminen mieleeni oli tuonut. Huomasin, että olen suvun ainoa TYÖTÖN ja jotenkin vaan tuntuu, että sama linja jatkuu. Veljeni, 45 v, ja hänen nuori vaimonsa (n. 30-vuotias) olivat hetken ilman työtä, mutta muutettuaan pääkaupunkiseudulle molemmat työllistyivät jälleen. Veljeni sai työttömyysturvan avulla suoritettua loppuun yli kymmenen vuotta sitten kesken jääneen insinöörintutkintonsa, mutta samasta systeemistä ei ollut minulle hyötyä. Merkonomintutkintoni oli niin vanha, että olisin joutunut aloittamaan tradenomiopinnot alusta. Neljä vuotta! Työttömyysturva olisi loppunut kesken jo puolivälissä, olisin tippunut opintorahalle samalla kun maksan asuntolainaa ja lukiolaistyttäreni koulunkäyntiä... ei ollut varaa. Mitä virkaa sitä paitsi olisi ollut 52-vuotiaalla tradenomilla? Työllistymismahdollisuuteni olisivat parantuneet 52-vuotiaasta merkonomista ehkä noin......5 %?

Tänään on taas sellainen olo, etten toivo sitä kenellekään. Suvun tapaaminen on toisaalta mukavaa, mutta kun olet se hylkiö... kun ensimmäiseksi kaikki kysyvät, oletko saanut töitä. Nyt tekisi mieli hautautua kellariin, panna ovi lukkoon ja hävittää avain.