Tulipa taas kierrätettyä kynttilänjämiä enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Viime vuonna sain aikaan sellaisen kaaoksen keittiössä, että ajattelin tällä kertaa katsoa vähän ohjeita netistä ensin.

Heti sattui silmääni juttu, jossa oli käytetty Pringles-purkkeja muotteina. Jep! Hieno idea. Olen aina inhonnut Pringlesejä, koska en tajua, miksi sipsit pitää säilöä tuollaiseen kaatopaikat täyttävään astiaan, kun sama homma hoituisi ympäristöystävällisemmin pussissa... Pitipä siis ostaa kaksi purkkia itse, jotta pääsen kierrättämään kynttilöitä...?

Huomasin sitten onneksi, että purkit eivät olekaan metallia, kuten olin luullut. Ainoastaan pohja on. Siihen sain reiän sydänlankaa varten lyömällä vasaralla ruuvin sen läpi. Sydänlankana käytän mummovainajan kudontaan tarkoitettua hauenkoukkulankaa. Se palaa tosi kauniisti.

Kynttil%C3%B6it%C3%A4%20002.jpg

Käytetyistä lämpökynttilöistä otin sydämien painot, vai mitä ne nyt ovatkaan, ja avasin niiden keskireiät uudelleen ruuvin avulla. Pujotin sydänlangan ensin ulkokautta purkkiin ja reilusti siitä ulos, katkaisin sen ja laitoin toisen pään nippelin reiästä läpi ja vähän litistin sitä vasaralla. Näin se tukki näppärästi reiän, ettei ainakaan kovin paljon kynttilämassaa päässyt valumaan pois. (Viime vuonna maitopurkki lorotti kauheat kasat pitkin pöytää, kun reikä vuoti ja lopulta liimauksetkin pettivät...)

Kynttil%C3%B6it%C3%A4%20006.jpg

Osan kynttilänjämistä pilkoin, poistin sydämet ja murensin muottien pohjalle. Niistä oli tarkoitus tulla marmorikuviota kynttilöihin. Loput laitoin sulamaan paistinpannulle vesihauteeseen. Säilyttelen vanhaa kasaria pelkästään tätä hommaa varten. Sydämet saivat mennä samaan soppaan, sillä kaadoin sulan massan muottiin teesiivilän läpi.

Kynttil%C3%B6it%C3%A4%20015.jpg

Kun sulattelu kesti ja kesti, ehdin jo miettiä, kuinka ympäristöystävällistä tämä touhu taas olikaan... kahden kynttilän tekemiseen menee Pringlespurkkien lisäksi vielä ämpärikaupalla sähköä. No, tässä toinen kynttilä on jähmettymässä. Keskelle muodostui tosi komea monttu, joka netissä neuvottiin täyttämään jälkikäteen samalla massalla. Jätin siis kolme valkoista kynttilänpätkää odottamaan tätä toimitusta. (Viimeinen kerros oli pelkkiä valkoisia kynttilöitä. Sulatin ensin punertavat, sitten kaikki omituisen väriset, ajatellen, että niistä tulisi harmaita. Lopuksi siis valkoiset.)

Kynttil%C3%B6it%C3%A4%20017.jpg

Tässä nähdään sitten lopputulos, josta en ole ihan hirmuisen ylpeä... Pahinta koko hommassa on, että ilmeisesti Pringles-purkeista tarttui kynttilöiden pintaan jonkinlainen muovikelmu, joka ei suostu irtoamaan. Vasemmassa kynttilässä kelmu on harmaassa yläosassa, punaisessa ei ole. Oikeanpuoleisessa hilseilevä kerros on sitä muovia. Sitä on siellä täällä. Irti ei lähde, vaikka hiomapaperilla yritin... Se valkoinen täyttömassa näkyy lätäkkönä keskellä kynttilää. Varsinaista valkoista kerrosta ei ole missään. Ilmeisesti se ehti sekoittua alla olevaan harmaaseen massaan ennen sen jäähtymistä. Taisi tulla hätiköityä.

Kun muotit lopulta oli revitty kynttilöiden ympäriltä, niistä muodostunut roskakasa oli taatusti suurempi, kuin kynttilänjämistä olisi tullut, hmm.

Kynttil%C3%B6it%C3%A4%20018.jpg

No, ajattelin sitten, että näillä kynttilöillä on vähän sellaista symboliarvoa: Ne ovat juuri kuin minä työmarkkinoilla. Pikkuisen kun on pinta jo raapiutunut, eivät takuulla käy kaupaksi. Mutta kun pääsevät töihin, hoitavat homman yhtä hyvin kuin muutkin.

Tässä alla onkin jo se rumempi kynttilä hommissa. Kauniisti palaa!

Kynttil%C3%B6it%C3%A4%20024.jpg