Kynttelikk%C3%B6%20007.jpg

Vuosi vuodelta tuntuu joulutunnelma olevan minulta pahemmin kadoksissa. Tänä vuonna siitä ei ole hajuakaan. Maailma tulee aina vain kurjemmaksi, ihmiset raadollisemmiksi, ahneemmiksi, itsekkäämmiksi. Seuraan uutisia osin pelolla, koska tuntuu, että nykyiset vinksahtaneet arvot ja pahat teot ovat vasta alkua. Ehkäpä todella olemme kolmannen maailmansodan kynnyksellä. Onneksi emme sitä tiedä, sillä se vain pahentaisi tuskaa.

Nyt olisikin siis aika tehdä perheelle ikimuistoinen joulu, jota voisi sitten ajatella, jos elämä oikein kolhii. Ensin se joulu pitäisi vaan kaivella jostain omaan rintaan.

Olen hankkinut jonkin verran jo lahjoja, neulonut pikku asusteita ja ostanut kankaita ompelutöitä varten. Ei ole löytynyt joulua näistä toimista, kuten joskus kauan sitten.

Joulukorttien askartelu aiheutti lähinnä paineita, kun niitä piti tehdä niin paljon... vaikka oli se silti ihan kivaa.

Olen ripustanut jouluvaloja, mutta sekään ei auttanut. Ensilumi ei tehonnut, vaikka kaunista olikin.

Mausteisten banaanikakkujen leipominen toi joulun vain pikku-Rikun mieleen, joka ilmoitti niiden maistuvan piparille.

Tänään siirryn astetta raskaampaan kalustoon: Laitoin klassiset joululevyt soimaan ja päätin vaihtaa verhot: Keittiöön tonttuverhot, olohuoneeseen raskaammat terranruskeat verhot (olisi punaisetkin, mutta ne ahdistavat hetken katselun jälkeen), takkahuoneeseen taidan laittaa kullalla koristellut läpikuultavat valkoiset verhot. Tyttären huoneeseen vaihdan mustavalkoisen tilalle punaista. Pinkki työhuoneeni ja violetinsävyinen vierashuone pitää vielä miettiä, ne kun eivät jouluisiksi muutu ihan noin vain... Makuuhuone saa jäädä harmaaksi, vastahan laitoin sen uusiksi.

Onneksi minulle on karttunut verhoja vuosien mittaan useampaankin vaihtoon... enhän heitä mitään pois. Kun en seuraa muotia orjallisesti, minulle kelpaavat mainiosti vuosia vanhat kuosit. Pääasia, että saan vaihtelua kotiin. Saapa nähdä, löytyykö hippunen joulumieltä tällä keinolla.

Kuvassa on isäni tekemä puinen kynttelikkö. Hän sai muutama vuosi sitten sorvin käyttöönsä ja ensi harjoitteluna pyöräytti hetkessä muutamia kynttilänjalkoja. Sain niistä pari itselleni. Hioin niitä hiukan ja maalasin ensin valkoiseksi, sen jälkeen ruiskutin kullanväristä spray-maalia sinne tänne. Mielestäni niistä tuli oikein kauniita. Kun laitoin äsken tulen noihin kynttilöihin, tunsin pienenpienen joulumielen liikahduksen sydämeni takanurkassa. Ehkä se alkaa sieltä kaivautua esiin...