Perunalettu%20001.jpg

Tämän illan ruokakokeilu olivat perunaletut tai -pihvit, miten sen nyt ottaa. Olemme päättäneet syödä torstaisin lihatonta ja kalatonta ruokaa, joten näitä kasvisvirityksiä täytyy nyt harrastaa.

Perunalettuihin raastoin epälukuisen kasan jauhoisia perunoita, olisiko ollut noin 20 keskimäärin kananmunan kokoista perunaa. Sipuleita oli kaapissa jäljellä vain yksi, joten siihen oli tyytyminen. Onneksi sentään löytyi kolme pulskaa valkosipulinkynttä lisäksi.

Munia täräytin joukkoon viisi ja vehnäjauhoja kuusi ruokalusikallista. Pari teelusikallista suolaa ja reippaasti liikaa valkopippuria...tunnustan. (Se taisi olla syy siihen, että tytär ei kamalasti ihastunut). Lopuksi heristelin joukkoon kasan kuivattua oreganoa.

Annoin taikinan muhia sen aikaa, kun sekoitin Aurajuustopalan ja pari-kolme desiä turkkilaista jogurttia kastikkeeksi. Lisäsin siihen mustapippuria, vähän suolaa ja ruokalusikallisen hunajaa. Aura ei ollut erityisen maukasta, jokin ulkomainen juusto olisi ollut taatusti parempi valinta. No, homejuusto on kuitenkin herkkuani, joten kaikki käy.

Paistelin letut juoksevassa margariinissa pienehköllä paistinpannulla. Niistä tuli noin sentin paksuisia. Kympin lämpö oli sopiva koko toimituksen ajan (hellassani maksimi on 12). Kumma kyllä en onnistunut käräyttämään yhtään lettua ja silti ne maistuivat kypsiltä. Täydellinen suoritus, vaikka itse sanonkin.

Laitoin uuniin 120 asteen lämmön ja heittelin valmiit letut metallivuokaan lämpimään yksi kerrallaan. Niitä tuli taikinasta 8 kappaletta, joten kovin monesti ei luukkua tarvinnut avata.

Itse pidin lettusista kovasti, vaikka hippunen vähemmän valkopippuria olisi ollut ehkä hyväksi. Ovathan suolakurkku ja pepperoni kasviksia, sillä ne olivat tällä kertaa lisäkkeinä "kasvisateriassani"...?