Paistia%20005.jpg

Tänään tehtiin syntiä urakalla... en saisi syödä punaista lihaa, koska saan siitä vatsavaivoja, mutta eilen oli paisti tarjouksessa... lisäksi Lidlissä oli Italian-viikko menossa ja ostelin sieltä kaikenlaista kivaa.

Niinpä alkupalana oli perinteinen "Prosciutto e melone", eli ilmakuivattua italialaista kinkkua ja hunajamelonia. Söimme sitä aikanaan häämatkalla Italiassa varmaan kaksi viikkoa putkeen, mutta en vieläkään pidä siitä, huomasin. Siis kinkusta. Hunajameloni on herkkuani ollut aina. Siis sanoisin, että Berlusconi ei vain paremmasta ymmärrä: Kunnolla savustettu suomalainen kinkku on niin taivaallista, että tuollainen surkea italialaisen possun pakara, jossa ainoana mausteena taitaa olla suola, ei maistu miltään palvikinkun rinnalla, vaikka sen pakkaisi kuten tämänpäiväisen annoksen: Seitsemän paperinohutta siivua ja jokaisen välissä muovikalvo... Pitäisiköhän päijäthämäläisen Merosenkin lykätä kinkkusiivuihinsa muovia väliin ja korea paketti, jotta tavarasta tulisi maailmankuulua? Eipäs, vaan ei kerrota kenellekään, saadaan syödä itse ne parhaat lihat ja antaa italiaanojen pureskella sitkeää kumikinkkuaan... heh.

Pääruuaksi olikin sitten K-kaupan sisäpaistia, tarkemmin sanottuna patapaistia. Olen aiemmin tehnyt paistin uunissa, koska minulla on niin ihana uuni, että se lakkaa paistamasta, kun lämpömittari saavuttaa määrätyn pisteen. Se on ollut mielestäni täydellinen diili ja on edelleenkin, jos paisti on iso. Erehdyin kuitenkin kerran kokeilemaan kahta tyyliä yhtä aikaa: paistoin palan paistia uunissa ja toisen valmistin patapaistin ohjeella tavallisessa kattilassa. Perheestäni muodostunut raati oli yhtä mieltä siitä, että patapaisti oli mureampaa. Sen jälkeen olen perheen omat pikku paistit tehnyt aina keittämällä. Vain joulun jättipaisti tehdään uunissa.

Yleensä tarjoan paistin mehevän perunamuusin kera, mutta tänä iltana oli niin paljon muuta ohjelmaa, että sorruin käyttämään Lidlin Italian-viikolta nappaamiani pakastettuja rosmariiniperunoita. Ne olisi ohjeen mukaan pitänyt paistaa pannussa, mutta edelleenkin oli muuta puuhaa, joten lykkäsin ne uuniin, ruokaöljyä päälle ja parikymmentä minuuttia aikaa ajastimeen.

Sillä aikaa valmistin paistin siivilöidystä keitinliemestä kastikkeen lisäämällä kermaa, vehnäjauhoja, suolaa ja pippuria. Aiemmin olin valmistanut muhimaan piparjuurikerman, jota ilman paisti on kuin talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää (vai miten se nyt menikään...). Niinpä meillä oli kastikkeita sekä äidin että tyttären makuun.

Piparjuurikerma:

2 dl kuohukermaa vatkataan löysähköksi vaahdoksi

lisätään tuoretta piparjuuriraastetta maun mukaan, (meillä oikein reippaasti, useampia ruokalusikallisia)

pari ruokalusikallista väkevää sinappia

lisätään suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Sekoitetaan ainekset ja annetaan vähän aikaa tekeytyä jääkaapissa

NAM!

Ymmärtääkseni sopii myös rasvaisiin kalaruokiin, esim. loheen.

 

Kuvan lautasella on turhankin monta siivua paistia (läpikypsää, perheen toiveen mukaan) ja törkeän paljon piparjuurikermaa, mutta onhan sentään halloween... aina pitää joku tekosyy keksiä.