Tänään oli ihana vapaapäivä seitsemän päivän työputken jälkeen. Kun olin puoliltapäivin päässyt fysioterapeutin vastaanotolta, aurinkoinen pihamaa houkutteli minut ulos. Varsinaista työtä en tehnyt paljonkaan, mutta siistin paikkoja keräilemällä kesätavaroita talteen, siivoamalla pihakomeron (säilytämme siellä pihatyövälineitä) ja lakaisemalla terassin. Turhaa hommaa oli tuo lakaisu, sillä tuuli ihan mahdottomasti ja taivaalta satoi koko ajan solkenaan lehtiä ja erityisesti neulasia. Että minä joskus vihaan pihamme mäntyjä! Pikkuisen sain kuitenkin ympäristöä paremman näköiseksi, vaikka lakaisuhommat jäivätkin odottelemaan tyynempää päivää.

Tässä kuvassa on tilanne "ennen". (Leikkasin ennen kuvan ottamista kaikki kelvolliset kukat maljakkoon. Niitä ei ollut monta.)

Syyskukkia%20002.jpg

Tässä taas "jälkeen".

Syyskukkia%20003.jpg

Keräsin käpyjä pihamaalta ruukun koristeeksi. Kerrankin niistä oli jotain hyötyä...

Syyskukkia%20005.jpg

Viimeiset elävät kukkaset tuovat väri-iloa sisällä maljakossa.

Syyskukkia%20041.jpg

Hopeapensas on alkanut vähitellen levittäytyä uusien versojen avulla. Sekös minusta on mukavaa, sillä kaikki, mikä peittää naapurin kompostit, on hyväksi! Harmi, kun se ei ole kasvanut korkeammaksi.

Syyskukkia%20013.jpg

Siirsin etuportaiden juurelta daaliat viettämään torikokousta terassin nurkkaan. Siinä ne saavat porukalla pelätä ensimmäisiä pakkasia. Meille onnistui tänä kesänä paremmin tuo varsien kuin kukkien kasvatus. Olisiko lannoituksessa mennyt jokin pieleen? Ei mennyt ihan putkeen värienkään valinta tänä kesänä. Punaisiin astioihin piti laittaa punaiset daaliat, mutta jotenkin rätväkän pinkki yksilö oli osunut kattilaan. Siinä sitä on ollut väri-iloa kansalle.

Syyskukkia%20027.jpg

Etuportaille laitoin kanervia daalioiden tilalle. Ihanan pieni istutus, pääsen jopa ostoskassin kanssa ohi. Ruukku löytyi komeroa siivotessa. Se taitaa olla 90-luvulta peräisin. Tällä vuosituhannella sitä ei ole käytetty. Vaikka se on muovia, se miellytti silmää pitkästä aikaa. Tytärkin sanoi, että koti näyttää nyt ihan prinsessalinnalta.

Syyskukkia%20036.jpg

Tässä olisi pieni osa työmaata, joka minulla on taas edessäni. Sanoinko jo, että vihaan mäntyjä?

Syyskukkia%20039.jpg

Kellastuneiden lehtien seassa piileksii vielä mansikoitakin. Taimet ovat peräisin talomme edellisiltä asukkailta, kymmenen vuoden takaa. He olivat istuttaneet amppelimansikat syksyllä maahan. Nämä ovat niiden jälkeläisiä.

Syyskukkia%20040.jpg

Hortensia se jaksaa kukkia vielä. Kukat vaan tahtovat olla niin painavia, että taipuvat maata kohti.

Syyskukkia%20014.jpg

Villi karviainen kököttää pihan reunassa. En raaski repiä sitä pois, kun se vielä tekee vähän marjoja.

Syyskukkia%20018.jpg

Olisiko tässä kesän viimeinen ruusu?

Syyskukkia%20025.jpg

Ruusupensaat ovat siirtyneet marjankypsytysvaiheeseen. Pidän syksystä, kun luonnon melko tasainen vihreys saa koristeekseen erilaisia keltaisia, punaisia, oransseja, ruskeita jne.

Syyskukkia%20030.jpg

Turhaan moitin keijunkukkia kesällä vaatimattomiksi. Ne olivat silloin vasta istutettuja, enkä tiennyt, että kukinnot sinnittelevät kuukausia ja kasvavat kooltaan melkoisesti. Nämäkin kukkaparat hautautuvat pian neulasten alle, mrr...

Syyskukkia%20033.jpg

Raikkaan ulkoilman ja auringonpaisteen voimin jaksanen taas raataa kolme päivää töissä. Sitten on luvassa tämän kuukauden ainoa viikonloppuvapaa. Mieskin odottaa sitä niin kiivaasti, että pelkään tunnelman lässähtävän liikojen odotusten vuoksi. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy. Vaikka sää ei suosisi, onhan maailmassa olemassa muita tunnelmanluojia, takkatuli, kynttilät, hyvä ruoka...