Ei mennyt eilisen illan ompelutuokio kuin Strömsössä... ei todellakaan. Tai miten sen nyt ottaa. Eikös Strömsössäkin ole aina sellainen flow päällä, että tehdään vaan, eikä jahkailla. Ehkä pieni jahkailu - tai lähinnä suunnittelu - olisi ollut paikallaan näissä eilisissäkin hommissa.

Jotenkin teki vaan mieli ommella jotain, mutta en keksinyt mitä. Löysin pussillisen revittyjä kaitaleita, jotka olivat jääneet yli parikymmentä vuotta sitten yritetystä tilkkupeitosta. Paino sanalla yritetystä, sillä se on vieläkin kesken...

Niinpä otin kaitaleet ja aloin saumata niitä yhteen. Sain kokoon neliskanttisen palan, mutta en tiennyt, mitä siitä tekisin. Jätin sen hautumaan ja aloin ommella hirsimökkitekniikalla pannulappua. Yhdistin kasaamani neliön isännän farkunlahkeeseen ja sain alla olevan viuhahtaneen tekeleen aikaiseksi. Työ sujui nopeasti ja sen se on näköinenkin... tilkutkin on kiinnitetty siinä järjestyksessä, kun sattuivat käteen. No, ehkä se kuitenkin sopii siihen, mihin on tarkoitettu, kokkaushommiin.

Pannulappu%20ja%20patakinnas%20002.jpg

Seuraavaksi keksin, että teen "sarjan" näistä keittiötekstiileistä ja leikkasin patakäsineen aiemmin valmistamastani tilkkupalasesta. Jälleen tarvittiin isännän farkkuja.

Kun ilta oli jo pitkällä, katselin turaamisen tulosta ja hoksasin, että ehkä edes sydänten olisi pitänyt olla samanlaisia... Ehkä olisi ollut myös hyvä suunnitella kaitaledenkin paikkoja pikkuisen, ettei samanlaisia olisi tullut vierekkäin jne.

Täytyy sanoa, ettei eilinen ollut tähtihetkiäni ompelijana. Vaan isäntä on tyytyväinen. Häneltä on puuttunut tekstiilejä ulkogrillin vierestä. Nämä raaskin antaa ilomielin ulos sateeseen!

Pannulappu%20ja%20patakinnas%20004.jpgPannulappu%20ja%20patakinnas%20005.jpg

Syytän muuten suunnatonta väsymystä tästä pikku takaiskusta ompelijan urallani. On kamala tunne, kun haluaisi tehdä jotain, mutta ei oikeastaan jaksa edes pysytellä hereillä.