Lupasin eilen esitellä pari tekemääni hattua, jos saan lapsenlapseni Rikun suostuteltua malliksi. No, suklaapalkalla se onnistui. Jäljet näkyvät kyllä naamassa, mutta ei kai se mitään haittaa?

Riku%20ja%20pipo%20002.jpg

Tämä hattu on mitättömän pienistä fleecen paloista ommeltu. Vuoriksi leikkasin palasen papan t-paidasta, koska ainoastaan se sopi väriltään työhön. Pipo kelpasi Rikulle mukaan, koska siihen oli applikoitu formula-auto ja ruutulippu.

Riku%20ja%20pipo%20009.jpg

Seuraavaksi sovitettiin tyttömäisempää lakkia, mutta Riku ei suklaan- ja jäätelönhimossaan siitä piitannut. Sain ottaa kuvan. Hattuun löytyi villasekoitetrikoon tilkkuja ja samanväristä puuvillatrikoota vuoriksi.

Ruskealaikkuinen naama on jotenkin selvästi pojan, vaikka piirteet ovatkin kauniit... miten lapsen sukupuoli näkyykin niin aikaisessa vaiheessa?

Näiden hattujen valmistuksessa pisin aika kuluu sopivien kankaiden tonkimiseen tilkkulaatikoista. Itse työ vie vain ehkä varttitunnin.