Eilisiltana pääsin niin myöhään työstä kotiin, etten jaksanut muuta kuin syödä pari voileipää ja istua nojatuoliin virkkaamaan. Tosin siitäkään ei tahtonut tulla mitään. Vanhemmiten silmät alkavat näköjään päivän mittaan helposti väsyä, joten mustan langan virkkaaminen hämärässä tuottaa illansuussa jo vaikeuksia. Virkkasin ja purin, virkkasin ja purin... Kun sain keskiyöllä kaksi pyörylää kiinni siihen pöytäliinan tekeleeseen, jota yritän väsätä, vannoin, etten enää koskaan osta mustaa virkkauslankaa.

Pitsi%C3%A4%20005.jpg

Olen aiemminkin aloittanut mustan liinan tekemisen, mutta sen malli oli turhan vaikea noin rasittavalle langalle. Aloitin sitten myöhemmin tämän helpomman kuvion, mutta jätin kesken, kuten minulle yleensä tuppaa käymään. Malli on peräisin jostain vanhasta kirjaston kirjasta, mutta nyt olen hukannut kopioimani ohjeenkin... (alkava dementia?) Parasta tehdä pyörylöitä melko tiuhaan tahtiin, ettei malli pääse hattarapäältä unohtumaan, kun sen nyt taas vaivalla opettelin tekemään vanhojen palojen perusteella.

Tytär odottaa tästä pöytäliinaa kotiinsa. Nykyisin saan tehdä valkoisiakin, aiemmin ne olivat hevimies-vävyn toimesta kiellettyjä. Mies on nykyisin kuulemma niin poikki tullessaan rekkahommista kotiin, ettei jaksa enää ympärilleen katsella. Sisustussuunnittelu alkaa siis vähitellen lipsua sinne, minne kuuluukin; perheen naisihmisten vastuulle, heh.

Pitsi%C3%A4%20001.jpg

Vielä kun keksisin sopivan pikku pyörylän noihin koloihin. Ne ovat mielestäni aivan liian suuria pöytäliinaan. Ja kukahan päättelisi langanpäät?