Olin haaveillut jo kauan, että tekisin itselleni ihanan juhlanenäliinan virkkaamalla mummovainajan perintölangoilla pitsiä batistipalan reunoille. Siihen olisi tyylikästä vuodattaa muutama ilonkyynel häissä ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa.

No, nyt sen sitten tein. Menetin sen kyllä samantien. Kysyin tyttäreltäni, haluaisiko hän sen mahdollisesti lapsensa ristiäisiin, jotta siihen voitaisin kuivata vauvan pää kastamisen jälkeen. Teki kauppansa. Sovimme, että nimikirjaimet kirjotaan vasta juhlan jälkeen, koska nimestä käydään vielä tässä vaiheessa tiukkoja neuvotteluja.

Niinpä minun pitäisi taas aloittaa pitsinvirkkaus, jotta saisin itselleni hienon nenäliinan...

Kasteliina%20002.jpg