Olen alkanut ommella taas näitä pikku mekkoja siinä toivossa, että joskus joku niitä tarvitsisi tai mahdollisesti jopa ostaisi. Minulla kun on pieniä sekä isompia kangaspaloja tuhottomasti, enkä viitsi itselleni ommella. Aikuiset tyttäretkään eivät enää kelpuuta kovin usein äidin tekeleitä. Onneksi tuli nyt tuo uusi lapsenlapsi, joka todennäköisesti pitää jossakin vaiheessa valkoisista ja punasävyisistä hörhelöistä... Siitä onkin jo viisitoista vuotta aikaa, kun omat lapset sai pukea prinsessaksi.

Tämä alla oleva mekko on valmistettu ärsyttävästä kankaasta, joka on pliseerattu kauttaaltaan kuviolliseksi. Lisäksi siinä on hopealankaraitoja, jotka vaativat jonkin verran tarkkuutta. Ompelu oli tosi hankalaa ja jotenkin se näkyy tästä lopputuloksesta. En ole vielä päässyt sovittamaan mekkoa kenellekään, mutta toivon, ettei se näytä päällä yhtä kömpelöltä, kuin tuulen tuivertamana kuvassa. Poikkisauma on tarkoitettu rinnan alle, ei vyötärölle. Ehkä se tosiaan näyttää paremmalta lapsen yllä.

Mekkoja%20ym%20001.jpg

Tästä mekosta pidän itse. Se on tyylikkään yksinkertainen, mutta silti söpö. Aion tehdä samalla mallilla useampia, mutta eri kankailla ja koristuksilla. Tässä on materiaalina puhdasta puuvillaa valkoisena ja puna-valkoruudullisena. Koristuksena laskoksen pohjassa guipure-pitsistä leikattuja kukkia, jotka eivät purkaannu irrottamisesta huolimatta.

002.jpg

Lapsenlapsi (kultaisen kolmevuotiaan isoveljensä kanssa) on tulossa tänään ensimmäistä kertaa kylään isoäidin luo. Ihmekös tuo sitten, että heräsin jo kello seitsemän, vaikka minulla olisi ollut vapaapäivä ja kerrankin mahdollisuus nukkua!