PB250025-normal.jpg

 

Yllä oleva karmea viritys on toimittanut vessanmaton virkaa useana talvena. Nolottaa, kun katselen sen vinkuroita reunoja. Virkkasin niitä aikoinaan kaksi kappaletta ja molemmat olivat yhtä "tyylikkäitä". Virkkaaminen oli kuitenkin niin raskasta paksulla koukulla jäykästä puuvillatrikoosta, etten viitsinyt niitä purkaakaan. Ilmeisesti tuli virkkailtua pikkuisen eri määrä silmukoita kerroksille, kun reunat noin aaltoilevat. Olisi ehkä kannattanut laskea tarkemmin. No, tämä on nyt menneiden talvien lumia, matot muuttuivat nimittäin tänään takaisin matonkuteeksi. Kuvassa toinen on jo purettu. Jouduin repimään niitä hampaat irvessä kaksin käsin, koska kude ei ollut lainkaan yhteistyöhaluista. Se pysyi tiukasti kiinni, vaikka kiskoin olan takaa. Huh. Onneksi niitä ei ollut kahta enempää.

Lähden illalla kansalaisopistoon kutomaan ja pääsen mahdollisesti vessanmattoloimen kimppuun, jos ei joku hyväkäs ole kiilannut taas jonossa eteeni. Siellä on joillakin sellainen ystävällinen tapa...

Ajattelin kutoa normaalia vessanmattoa pidemmän pätkän kerralla, koska minun vessaani sopii kivasti sellainen. Olenkin kyllästynyt pikkumattoihin, jotka ovat aina vinossa ja imuri hotkaisee ne joka kerran suihinsa, kun yritän siivota. Tätä jötkälettä ei sitten niin vain nielaistakaan, on kude sen verran paksua. Pitäisi vielä kömpiä alakertaan etsimään toista väriä, jolla teen mattoon kuvioita. Toivottavasti löydän valkoista matonkudetta valmiina, ettei tarvitse ryhtyä taas lakanaa leikkelemään.

Tällaisiin touhuihin hurahti taas tämäkin aamupäivä. Tällä menolla en saa ikinä kaikkia joululahjoja valmiiksi. Ehkäpä pääsen huomenna taas neulomaan.

Tytär otti illalla mukavan tunnelmallisen kuvan pihaltamme. Juuri jäätymäisillään oleva suihkulähteemme on saanut koristeekseen valopuun. Vaikka lunta ei olekaan, kuva onnistui herättelemään hyppysellisen joulumieltä minussakin. Onhan tuo jo aika, ensimmäinen adventti taitaa olla sunnuntaina.

 

PB240019-normal.jpg