Vietimme viikonlopun vanhempieni luona, joten käsityöt eivät ole suuremmin edistyneet. Neuloin Riku-pojalle puseroa kainaloihin saakka ja sitten huomasin, etten muistanut ottaa mukaan pitkiä puikkoja hihoja varten. Penkoessani äitini kaapeista sopivia puikkoja tulin siivonneeksi hänen lankavarastonsa ja neuloneeksi yhdet äidiltä kesken jääneet pikku sukat loppuun. Kauhea oli hinku neuloa, vaan sopivia puikkoja puseroon ei ollut. No, tulipa tehtyä muuta hyödyllistä. Kirkasvärinen kaulaliina on muuten valmis, vaan suunnittelemiani pompuloita varten käyn ostamassa vielä sellaisen muovisen pikku työkalun, jos vain sen kaupungista löydän. En viitsi ryhtyä tekemään useita tupsuja vanhanaikaisella pahvimuotilla.

Kerronpa sitten vaihtelun vuoksi ukkokultani ponnistuksista tätä taloa remontoidessa. Ostimme tämän yli kahdeksan vuotta sitten melko huonossa kunnossa siihen nähden, että talo on rakennettu kahdeksankymmentäluvun puolivälin tienoilla. Olihan tätä yritetty remontoida, mutta siitä touhusta taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Yläkerran remontin saimme tehtyä säästörahoilla, mutta kellari tuottikin sitten jo päänvaivaa. Huomasimme, että sisäseinät olivat maatuneet lastulevyn ja betoniharkkojen välistä täysin. Ne oli paketoitu niin tarkkaan muovilla, että kosteus, joka maan uumenista betonin läpi erittyi, pysyi myös tanakasti seinän sisällä. Kaikki puurakenteet olivat pilalla. Lastulevyn alta turskahti mullan tapaista möhnää, kun mieheni kopautti seinää. Ei auttanut kuin purkaa kaikki. Jäljelle jäivät vain uloimmat betoniharkkoseinät, jotka eivät onneksi olleet homeessa.

Siinäpä sitten kiva ongelma. Kahdeksankymmenen neliön tila alkutekijöissään ja remonttirahat käytetty melko tarkkaan. No, mies on rakennusalalla ja saa haltuunsa aina silloin tällöin purku- tai ylijäämätavaraa. Hän keräsi tarvikkeita vuosia. (Huomautan, että tämä tapahtui luvallisesti! Varastettu ei ole koskaan mitään.) Gyproc-levy sieltä, kaksi täältä, muutama lievästi kolhiintunut ovi kolmannesta paikasta ja niin edelleen. Paras saalis oli, kun hän sai eräässä asunnossa vuoden käytössä olleen parketin itselleen. Yhteensä parisataa neliötä, joista osa oli vielä paketissa. Parhaimmat palat hän käytti, kun uusi yläkerran parketin aivan uuden veroiseksi ja loput hän levitteli kellariin.

Tällä hamsteritekniikalla kellariin on rakennettu varasto, biljardihuone, wc ja minulle iso työtila keittiösyvennyksineen. Työtilani olenkin esitellyt jo kauan sitten, mutta nyt ajattelin näyttää, miten kodikkaan biljardihuoneen hän on rakentanut ilman suuria kustannuksia. Erikoisen ilmeen tilaan luovat heinäseipäistä rakennetut yksityiskohdat. Ystävällisellä Kari-serkullani onkin seipäitä aimo varasto, jota olemme saaneet tarpeen tullen verottaa. 

 

PB180008-normal.jpg

 

Tässä näkymä ovelta. Takanurkassa "baaritiski", joka on lähes kokonaan heinäseipäistä rakennettu. Sama seivästunnelma jatkuu seinää pitkin aaltomaisena koristeena. Baarissa palvelevat eräästä mieheni työkohteesta löytyneet vanhat koulutustilan tuolit, jotka voi korottaa baarituolin korkeuteen. Vanha sohvakalustomme toimii vielä täysin tässä tarkoituksella rähjäiseksi ja kotikutoiseksi rakennetussa tilassa. Kaikki huonekalut ovat periaatteessa käytettyjä ja saatuja (biljardipöytää lukuunottamatta) eivätkä takuulla sovi yhteen, mutta ne sopivat mielestämme tilaan oikein hyvin. Seinällä puiseen kehykseen pingotettu Marimekon kangas, jonka sininen väri natsaa hienosti pöydän verkaan. Lattialla kotoisat anopin kutomat matot.

 

PB180004-normal.jpg

 

Tässä heinäseipäillä koristeltu karaoke-piste. Menossa jo toinen telkkari. Kumpikin peräisin sairaalan remontista, olivat menossa kaatopaikalle. Välttää meille oikein hyvin. Kaksi Martelan tuolia minun entiseltä työpaikaltani kuuluvat myös sisustukseen. Sama kirkas sininen toistuu niissä. Seinällä tekemäni tilkkutyö. Yläkerran viemäriputket kulkevat katossa eivätkä haittaa tunnelmaa pätkääkään. Betonikatto on kuitenkin niin matalalla, ettei putkia kannata ryhtyä peittämään. Johan ukkoni tukkatupsu osuisi laskettuun kattoon.

 

PB180007-normal.jpg

 

Seinällä darts-taulu. Tausta tehty vanhasta suttuisesta muistitaulusta, peräisin taas ukkoni työmaalta. Päällystimme sen säkkikankaalla ja reunustimme vielä tietenkin heinäseipäillä. Nurkassa kirpputorilta löydetty vanha pöytä, jota itse yritin entisöintikurssilla korjailla. No, olenpahan korjannut viilutuksen omin käsin. Aika hieno homma, vaikka itse sanonkin. En nimittäin ole koskaan osallistunut koulussa puutöihin. Ei ollut tapana meidän koulussamme.

 

PB180005-normal.jpg

 

Tässä heinäseiväsnaulakossa roikkuu maailmanmestari Törmäsen paita, jonka isäntä erään remonttikohteensa kaapista löysi. Tuskin Törmänen sitä enää kaipaili, kun oli jo ehtinyt vaihtaa joukkuettakin. Seinätauluksi on päätynyt Kalle-lehden keskiaukeaman mielenkiintoinen uusi tyttö vuodelta -53 (muistaakseni). Kyseessä on tuore tuttavuus, Marilyn Monroe, josta tullaan vielä lehden mukaan kuulemaan.

Voipi olla, että hyvällä maulla varustetut ihmiset itkevät parhaillaan karvaita kyyneliä, mutta mieheni viihtyy baarissaan erinomaisesti, vaikkei tarjoilu useimmiten pelaakaan.

Erityiskiitos Kari-serkulle. Ilman hänen heinäseipäitään tämäkin huone olisi paljon tylsempi.