Tänään pääsin vähän käsityön makuun sillä välin, kun armas lapsenlapseni veteli sikeitä. Sain lopultakin valmiiksi pikkuliinan, jota virkkasin mummovainaani ohuesta antiikkisesta langasta. Ensi töikseni se oli kuitenkin pesaistava valkaisevalla pesuaineella, sen verran kellastunutta lanka jo oli. Tässä se nyt on, kaikessa 26-senttisessä komeudessaan!

 

PA100012-normal.jpg

 

Jos olisin tehnyt saman kalastajalangasta, liina olisi varmaan halkaisijaltaan kaksinkertainen. No, tulipahan kokeiltua. Siroa tuollainen pitsi on, täytyy sanoa. Yksi pieni kerä 60 numeron lankaa riitti ja vielä jäi toinen jäljellekin, minua kiusaamaan. Todennäköisesti minulla ei kuitenkaan enää riitä kärsivällisyyttä tehdä siitä uutta työtä.

Ohje oli Eeva-Liisa Kortelahden ”Virkkausmalleja”-kirjasta. Ei millään pahalla, mutta en menisi kehumaan sen selkeyttä. Kirja on selvästikin tarkoitettu kokeneille virkkaajille, sillä ilman kuvanlukutaitoa ei hommasta olisi tullut mitään. Tarkasta selvittelystä huolimatta nytkin yksi kerros meni loppuvaiheessa päin mäntyä, mutta en viitsinyt purkaa sitä. Muokkasin vain vähän ohjetta omasta päästä.

Tässä vielä kuva kauempaa. Liina koristaa nyt ukkoni entisöimää eteisen pöytää. Mainitsinko joskus aiemmin, ettei sisustuksemme ole alkuunkaan romanttinen? No, saahan sitä siellä täällä vähän olla…

 

PA100015-normal.jpg

 

Seuraavaksi taidan pujottaa koukun keskeneräiseen haarukkapitsihuiviin. Alkaa olla sellainen sää, että huivia taas tarvitaan. Sekin työ on unelmanohutta valkoista lankaa. Merkiltään Rowan Kidsilk Haze, seitsemänkymmentä prosenttia mohairia ja loput silkkiä, ihanan ylellistä. Kiljun aina hädissäni, kun lapsenlapsi pääsee työhön käsiksi. Hän yrittää repiä huivia pajuisesta käsityökoristani mukaansa. On vain ajan kysymys, milloin lanka tarttuu kiinni ja katkeaa. No, oma syyni, miksen kätke koria paremmin.

Tässä on muuten tämä aiemmin lupaamani pikkuponcho. Höyryttelin sitä vähän, mutta silti silmukat ovat tosi epätasaisia. Puikotkin olivat kyllä kokoa 8. Alussa noudatin helppoa valokopioitua ohjetta, mutta sitten halusin tehdä reunaan vähän pitsiä vaihtelun vuoksi. Minulla kun on jo samantyylisiä ponchoja useampia, mutta ne muut olen reunustanut hapsulangalla.

 

PA100014-normal.jpg

 

Illalla telkkaria katsellessa pitää neuloa tyttären lapasiin peukalot ja aloitella sitten seuraavat. Tarve on kova. Lapsenlapselle pitäisi tehdä kyllä ihan ensin… vauvalapasten peukalot ovat käyneet pieniksi. Ihanaa neuloa värikästä lämmikettä pienille, rakkaille käsille. Löysin myös yhden keskeneräisen pikkuneidin neulemekon. Siinä on hommaa peräti kahden ommeltavan sauman verran! Hmm. Harmi, kun en jaksa enää tässä iässä valvoa yökausia. Nyt olisi taas into päällä.

Joku päivä voisin polkaista kansalaisopistolle kutomaan, jos on kaunis sää. Siellä valmistuu mustavalkoista pintaa vanhoista videonauhoista, samettilangasta ja poppanakuteesta.

Ja tulisipa se ompelukonekin huollosta!!!