No niin, saumuri on edelleen poissa muonavahvuudesta, joten ompeluhommat ovat valikoidumpaa lajia. Sellaista, missä ei tarvitse pahemmin huolitella.

Eilen illalla testasin huollosta palautettua ompelukonetta tekemällä lapsenlapselleni vararuokalapun. Se varsinainen tuppaa olemaan aina pyykissä, kun herra saapuu kyläilemään. Tänään hänen äitinsä kiljaisi ensi töikseen keittiössä tekeleen nähtyään, että: ”Ihana ruokalappu! Oletko pieninyt sen Hemtexin pöytäliinan?” No joo, totta kai leikkasin siihen ruokalapun mentävän reiän… heh. Kyseessä on siis sellainen keväisen vihreä ”parempi” muoviliina, joka tuntuu kankaalta. Todellisuudessa palasta jäi puoli metriä ylimääräistä ruokalappujen tekemistä varten… sillähän voisi kuorruttaa koko ukon. Se saattaisikin olla hyvä ratkaisu, kun joka paikka on yleensä soosissa, kun lapsi opettelee syömään.

Tänä aamuna läksin haahuilemaan kellariin, kun en tiennyt mistä aloittaisin. Lueskelin joululehtiä saadakseni inspiraatiota, mutta vielä ei oikein ollut intoa ryhtyä joulukorttitalkoisiin. Onneksi minulla on suuri varasto korttipohjia ja muuta krääsää, koska Tiimarikin meni konkurssiin. Pian pitää askartelutarvikkeet hakea kahdenkymmenen kilometrin päästä kaupungista. Uskomatonta, miten iso yritys voi kaatua, vaikka kädentaidot ovat nykyisin todella pinnalla. Mikähän siinäkin meni pieleen?

Jonkin aikaa kellaria koluttuani hoksasin yhden viimetalvisen tekeleen keskeneräisenä hyllyltä. Silkkikankainen tyynynpäällinen, jota kirjon käsin silkkilangalla. Yllättäen innostuin jatkamaan sitä. Nyt on homma suunnilleen puolivälissä.

Tyttären käytyä kylässä ei kellari enää houkutellut, mutta syyllisyydentunne kansalaisopiston kudontahuoneella keskeneräisenä seisovasta tekeleestä sai minut vääntäytymään toiselle puolelle kylää kutomaan. Nyt on kaksi tyynynpäällistä videonauhasta tehty! Kunhan saan ne pois ja ommeltua kasaan, laitan tänne kuvan. Minusta ne näyttävät näin alustavasti tosi tyylikkäiltä. Tytär varasi ne jo omaan huusholliinsa, vaikkei ole niitä edes nähnyt.

Eli päivän saldo ei ole nolla, mutta ei myöskään mitään valmista. Sellaista se on, kun ei jaksa keskittyä samaan asiaan kovin intensiivisesti. Onkohan minullakin ADHD?

Pistän tähän vielä kuvan yhdestä vanhasta työstä. Sisareni oli leikannut Gloria-lehdestä sadan euron mekon kuvan ja pyysi, että teen hänen vauvalleen samanlaisen. Tämä on melko pilkulleen samanlainen, paitsi, että kirsikoiden tilalla on mansikoita.

2011-04-20%20001-normal.jpg