Olisi Bartolomeukselle vähän valittamista. Hän on kuulemma mm. räätälien suojeluspyhimys. Mitähän pahaa olen hänelle tehnyt, kun tämä päivä näyttää menevän päin prinkkalaa?

Olen odottanut vapaapäivääni koko viikon ja suunnitellut, mitä kaikkea kivaa ompelen uusista kankaista. Tänään sitten lopulta pääsin aloittamaan. Ajattelin ommella ensimmäiseksi valmiiksi teinityttäreni suunnitteleman ohuen jakun, koska siinä oli tekemistä niin vähän jäljellä. Kerrankin keskeneräinen ensin valmiiksi ja sitten vasta uusia…

Joopa joo. Hihapäärmeen jouduin purkamaan kolmesti, ennen kuin sain siitä mieleiseni. Kangasta kun ei voi oikein edes silittää, koska se saattaa äkkiarvaamatta kärähtää. Kokemusta on. Loppujen lopuksi turasin toista tuntia niitä päärmeitä, kun purkaminenkin oli todella hankalaa. Lopulta puuttuivat enää napinreiät ja napit.

Olen ostanut parisen vuotta sitten uuden Singer Brilliance –ompelukoneen. Ei se paljon maksanut, mutta oli se edistysaskel edelliseen koneeseeni, joka piakkoin täyttää 30 vuotta. Vaan olisi se Singer saanut sentään takuuajan kestää!!! Kesken ensimmäisen napinläven neula pamahti yhtäkkiä poikki. Aloin tarkastella syytä siihen ja hämmästyin suuresti. Alla oleva kuva esittää ongelmaa:

PA040003-normal.jpg

Niinpä niin, neulatanko oli siirtynyt yhtäkkiä niin paljon vasemmalle, että neula osuu metalliseen pistolevyyn. Eikä siirry takaisin. Katkaisin virran, irrotin johdon, kävin välillä soittamassa takuuhuoltoon ja palasin takaisin. Ei auta mikään. Neula töröttää hevon kuusessa. Ei auta muu, kuin lähettää kone huoltoon. Juuri nyt, kun löysin kadonneen inspiraationi!!! Ei voisi paljon enempää enää potuttaa.

Onhan minulla se vanha uskollinen Evani. Se on metallista tehty, eikä säry millään. (Toivottavasti eivät ole ne kuuluisat viimeiset sanat ennen uutta vahinkoa.) Evakin on vaan valitettavasti sellainen karvalakkimalli, ettei siinä ole edes kaksoisneulan käyttömahdollisuutta. Miten minä nyt kääntelen hihansuita ja helmoja trikoopaidoista? En mitenkään. Toivottavasti se huolto ei kestä ikuisuuksia.

Sen verran sisukas kuitenkin olen, että kiukunkyyneliä nieleskellen ompelin jakun Evalla loppuun. Tässä se nyt on. Tyttärellä on tarkoitus käyttää sitä trikootoppien päällä ja kiristää vyötärö erilaisilla vöillä. Olen itse asiassa siihen melko tyytyväinen. Läpinäkyvän kankaan ompelussa kun pitää noiden saumanvarojen kanssa olla tarkkana. Nämä näyttävät oikein siisteiltä ainakin omaan silmääni.

PA040005-normal.jpg

 

Eipä ollut häävi alku "Ryysy päivässä"-projektilleni. Minähän aioin hankkiutua kangasvarastoistani eroon yhden vaatteen päivätahtia. No, onhan se tämä päivä nyt ainakin hoidossa. Viikonloppuna lähdemme käymään Tallinnassa, joten maanantaina olen jo kaksi ryysyä jäljessä...

 

Parempaa onnea teille muille pyrkimyksissänne!

 

P.s. Olen kaivannut vähän kommentteja, että tietäisin, kirjoittelenko täällä yksikseni tai onko blogini niin tylsä, ettei sitä kannata lukea loppuun. Tulipa sitten mieleen, että en ole vielä edes kiittänyt keväisistä kommenteistanne. Ihanaa, kun joku vaivautuu antamaan palautetta. Vielä ihanampaa, että se on ollut niin positiivista. Iso kiitos!