Nyt, kun blogipäivityksen myötä sain taas ajatukset käännettyä käsityöasentoon, piti rynnistää kangaskauppaan. Opiskelijatytär onkin jo pyytänyt uusia vaatteita. Opintorahalla kun ei paljon shoppailureissulla juhlita. Tuli sitten ostettua Eurokankaasta erilaisia joustavia kankaita kymmenkunta metriä. Enimmäkseen mustaa, vähän valkoista ja harmaata. Joustavaa pitsiä ja eläinkuosiakin mukana. Kyllä niistä pitäisi pari t-paitaa saada aikaiseksi. Nyt sormet syyhyävät, että pääsisin niiden kimppuun. Harmi, kun pitää välillä nukkua.

Toinen tytär odottelee kevyttä jakkua, jonka on itse suunnitellut. Se pyörii kellarissa keskeneräisenä. Tunnin vaiva ja se olisi valmis… Itselleni olen ommellut ohutta välikausitakkia jo kolmisen vuotta. Siihen pitäisi kiinnittää jo osin valmis vuori ja napit… Jakku, jonka reunustan Chanel-tyyliin koristenauhalla saattaa tulla uudelleen muotiin ennen valmistumistaan. Myös siitä puuttuu vuori, joka on jo valmiiksi leikattukin.

Mikä hitto minua vaivaa? Kaikki jää kesken. Uusia kankaita on ostettu yli sataan vaatteeseen; olen joskus laskenut. Siellä ne keräävät pölyä ompelimon kaapissa. En voi edes väittää, ettei minulla olisi aikaa. Olen ollut työttömänä jo vuoden. Vaikka siitä vähennettäisiin pari - kolme koulutuskuukautta, aikaa silti olisi ollut ruhtinaallisesti.

Jummijammi, nyt alkaa uusi elämä. Jos ompelen yhden ryysyn päivässä, kauanko menee, että kaappi on tyhjä? Heh. Turha toivo. Aina, kun innostun ompelemisesta, kangaskaupan ovensaranat alkavat kulua ennätystahtiin. Joka päivä puuttuu jokin pikkujuttu, jota hakiessa tulee hamstrattua lisää kangasta. Toivoton kierre.

Nyt, kun en ole ehtinyt saada mitään valmista sitten viime blogin, esittelen esineen, joita olen onnistuneesti teettänyt ukollani kaksi kappaletta. Muuta valittamista ei ole, paitsi toimitusajassa, joka sielläkin on liian pitkä. Näiden heinäseiväs-ruukunsuojusten piti valmistua kesäksi 2012, mutta saatiinpahan ne pienellä patistuksella valmiiksi edes täksi kesäksi. Harmitti vaan pikkuisen, kun sekaannuin kai kukkamukuloissa. Noiden piti olla korkeintaan neljäkymmentäsenttisiä daalioita, mutta taisivat olla reilusti yli puolimetrisiä. Niinpä laitoksen takareunan komeat terävät seipäänkärjet eivät pääse oikeuksiinsa. Ensi kesänä istutan ruukkuihin jotain punavalkoista ja matalaa.

 

Hyviä Unia, Mekkojen Kuvia!

 

P8040010-normal.jpg