Menipä taas muutama viikko harakoille, ennen kuin sain tekstiä aikaiseksi.

Viime aikoina on ollut sen verran puuhaa pihamaalla, että käsityöt ovat jääneet kakkostilalle. On ihanaa haistella aurinkoisina päivinä kevättuulen tuoksua ja katsella, kuinka krookukset nostelevat kukintojaan mullasta. Tulppaanejakin taitaa olla tulossa jo satakunta. Olen istuttanut joka syksy uusia sipuleita ja lisäksi aina jotkut niistä innostuvat kukkimaan useamman vuoden. Niinpä määrä kasvaa ja kasvaa… On mukavaa, kun eri lajikkeet kukkivat eri aikoihin. Iloa riittää pitkäksi aikaa. Kukkien värit olen kuitenkin pyrkinyt pitämään väriympyrän punertavalla neljänneksellä, ettei näky muodostu kovin räikeäksi.

Muutama daalia on istutettu ruukkuihin kellarin ikkunalaudalle odottamaan lämpimämpiä aikoja. Istutan ne sitten kesäkuun alussa isompiin ruukkuihin ulos. Jonkinlaisia liljamaisia kasveja tuli myös hankittua. Niiden pussissa oli vain latinalainen nimi, joten on vaikea sanoa, mitä on tulossa. Pitäisi varmaan vähän googlailla ennen lopullista istutusta.

Haravoinut olen useana päivänä, mutta pienenpieni turhautuminen alkaa jo vaivata, kun satumme asumaan melko tuulisessa paikassa. Taas on koko piha niin täynnä muualta lentäneitä lehtiä ja pudonneita puunoksia, että pitäisi tehdä koko homma uusiksi. Pihassamme on lisäksi monta täysikasvuista mäntyä ja niiden vuoden aikana pudottama neulasmäärä on uskomaton! Vaikka haravointi on melko mukavaa hommaa, siihenkin voi kyllästyä.

Olen kuin olenkin saanut ommeltua muutaman vaatteen tässä pihatöiden ohessa. Jostain syystä on valkoinen väri ollut vallalla. Ompelin kummallekin tyttärelleni puhtaanvalkoiset peplum-paidat samalla kaavalla kuin edellisessä postauksessani. Vielä pitäisi tehdä kuulemma ainakin pinkki ja turkoosi samanmallinen. Muita kaavoja ei saisi nyt käyttää, näin kuului pyyntö. Siitä huolimatta ompelin valkoisesta pitsistä t-paidan ja laitoin siihen ihonvärisen vuorin, jotta sen alle ei tarvitse pukea toista toppia.

P5030151-normal.jpg

Myös kauan pyydetty väljä paitapusero tuli valmiiksi. Sitä vanhempi tyttäreni käyttää ilmeisesti trikoiden tai farkkujen ja vyön kera.

P5030152-normal.jpg

Kaunein tekele taitaa tällä kertaa olla kuitenkin tämä nuoremman tyttären rippimekko. Ompelin sen samalla kaavalla, jolla tein itselleni punaisen pitsihelmaisen leningin vuonna 1987. Taitaa olla 50-luvun muoti taas palannut takaisin, kuten silloinkin. 80-luvulla muotia noudatettiin ehdottomammin kuin nyt; kaikilla oli samanmalliset farkut, collegepuserot ja -takit, nilkkasukat, kellohameet ja tennarit jne. Nykyisin jokainen voi valita menneistä vuosikymmenistä juuri sen, mikä sopii omaan tyyliin.

P5030154-normal.jpg

Mielestäni 2000-luvulla ei ole enää olemassa selkeitä muotisuuntauksia. On monenlaisia trendejä, tyylejä ja ajatusmaailmoja yhtä aikaa ilmassa. Kaikki on sen verran muotia, että samoissa rytkyissä voi meikäläinenkin kulkea huoletta toista vuosikymmentä, eikä tavallinen tallaaja huomaa, että palttoo on jo rippikouluiässä.

Muoti kiertää joko niin hitaasti ja laajasti tai sitten niin nopeasti, ettei siitä taida enää kärryillä pysyä kuin ammatti-ihmiset. Mielestäni tämä on hyvä asia. Vaatteita voi nykyisin huoletta ostaa kirpputorilta ilman, että lapsia sen takia kiusattaisiin koulussa. Muotivärien kanssa ei ole niin tarkkaa ja violettikin on kelvannut päälle jo vuosikymmenen. (Hyvä, sillä se on lempivärini.) Kaikenlainen kierrätys ja tuunaus on huippumuodikasta. Se on luonnollisesti hyväksi sekä ympäristölle että kukkarolle. On hienoa, että osataan käyttää materiaalit tarkkaan.

P5030157-normal.jpg

Itse olen säilönyt vanhoja rääsyjä varastossa, koska niille ei ole ollut mitään paikkaa, missä niitä voisi kierrättää. Kelvolliset vaatteet olen toki vienyt kirpputorille tai keräyksiin, mutta ei sinne hajallisia lasten sukkahousuja tai yöpaitoja ole voinut viedä. Mattojakaan en niistä ole osannut kutoa. Siksi ne ovat pyörineet nurkissa iät ja ajat. Kyllä oli helpotus, kun ilmoitettiin, että tästä lähtien ne saa laittaa energiajätteeseen ja sitä kautta rievuillakin on hyödyllistä jatkokäyttöä.

Itse en oikeastaan harrasta tuunausta vanhoista materiaaleista, mutta tilkut käytän tarkkaan. Niitä tietysti syntyykin paljon, kun on ompelu harrastuksena. On tosi ihanaa, kun tilkkuvuori muuttuu tyynyiksi, peitoiksi, verhoiksi, pöytäliinoiksi tai pikkulasten vaatteiksi. Luonnollisesti sellainen ompeleminen vie paljon enemmän aikaa, kuin kokonaisista kankaista tekeminen. Monesti kuitenkin lopputulos on huimasti hauskemman näköinen ja varmasti uniikki.

Ah, nyt tuli himo hyökätä tilkkuvuorten kimppuun. Mitähän niistä saisi aikaan pienille sukulaistytöille?