No niin, joulu on juhlittu ja odotellaan uutta vuotta. Uusi vuosi onkin minun mielestäni oikeastaan se mukavampi juhla. Jouluna mieli on aina jotenkin haikea. Mielessä pyörivät vähän väliä kuolleet omaiset tai muut maailman ihmiset, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin itselläni. Jouluun liittyy aina jotenkin suru ja huono omatunto. Joululauluistakin vähintään puolet on surullisia. Onneksi se on taas ohi…

Nyt voinkin esitellä muutaman tekemäni joululahjan, kun ne on jo annettu.

Tässä lopultakin neuletakki, jonka aloitin toista vuotta sitten Ilonalle. Hän kasvoi siitä ohi, mutta onneksi hänen äitinsä pyöräytti toisen tyttären, Jennin. Siispä takki meni kuin menikin oikeaan perheeseen.



Ilona sai korvaukseksi tämän essumekon.



Riku-pojalle tein muun muassa nämä vaatteet…



…sekä tonttupuvun. Ihanainen lapsenlapseni.



Lisäksi neuloin Rikulle palmikkopuseron viikossa. Minä! Olin itsekin ihmeissäni, ettei se jäänyt odottelemaan kolmeksi vuodeksi toista hihaansa tms. Ompelin myös samettityynyjä, virkkasin lasinalustoja, neuloin kolme paria pitsitossuja ja eräänä yönä kello kolme aloin viimeistellä omaa villatakkiani, kun olin niin ylikierroksilla, etten saanut unta. Tässä takki, joka on aloitettu pari vuotta sitten…



Nyt on hieman outo olo, kun neulekori ammottaa tyhjyyttään. Kaivelin yhdestä nurkasta Baby Born –nuken keskeneräisen villapaidan, johon pyöräytin eilen hihat. Saapa Eevin nukke lämmikettä talveksi. Sen jälkeen löysin erään sohvatyynyvirityksen, johon olin ajatellut yhdistää virkattua pitsiä ja neuletta. Esittelen sen sitten, jos se jonain kauniina päivänä valmistuu. Keksin nimittäin viime yönä (kello kolme) taas pari neuletta, jotka voisin aloittaa…

Ihanaa Uutta Vuotta kaikille!