Hei taas ja anteeksi pitkä paussi!

Minulla oli tosiaan tekemistä työharjoitteluni kanssa. Parikymmentä vuotta olen istunut suurin piirtein ahterillani työssä ja nyt piti juosta ympäriinsä kuusi tuntia päivässä. Muuten homma onnistui, mutta jalkapohjani eivät kestäneet touhua. Minulla on valitettavasti lattajalat. Joka ikinen päivä mietin, miten saisin tuskan vaimenemaan, kun lopulta pääsin kotiin. Siispä ”työelämään tutustumisjaksoni” saavutti tavoitteensa. Missään tapauksessa en halua mihinkään keittiöön enää tässä iässä. Minulla ei ole enää aikaa luoda mestarikokin uraa… Ensin pari vuotta koulua ja sitten viisikymppisenä takaisin bensa-asemalle? Niinkö?

Tässä keittiöhommien tuoksinassa ovat päässeet käsityöt unohtumaan, mutta nyt on Pikku-Riksun haalari valmis. Onneksi, sillä pakkanen pureksii jo pakaroita. Ohessa kuva haalarista, johon kirjoin lapsen isää miellyttävän tekstin, Jaska kun on hulluna Volvoihin!?



En ole ehtinyt käydä kellariompelimossani edes kääntymässä. Ajattelin siksi esitellä yhden vanhan ja kauniin käsityöni, josta olen edelleen ylpeä. Esikoiseni syntymää odotellessani kirjoin, ompelin ja virkkasin hänelle kastemekon ihanan ohuesta batistista. Sen verran monimutkaista oli pujottaa pitsien väliin vaaleanpunaiset silkkinauhat, etten ole suostunut niitä sukupuolen takia vaihtamaan. Siispä – puku odottaa ensimmäistä naispuolista lapsenlasta. Minulla meni paljon aikaa kirjoessani helman perhosia. Syntymään mennessä oli kuitenkin valmista. Sen jälkeen ompelin puvun kasaan. Lopuksi virkkasin pitsit suoraan kankaan reunoihin ja pujotin silkkinauhat.





No, työttömyys jatkuu taas. Toivottavasti saan nyt paljon aikaan, kun minulla ei ole muita pakollisia menoja kuin venäjäntunnit. Työvoimatoimisto ei ole häiriköinyt kertaakaan sen jälkeen, kun jäin työttömäksi. Siellä taitaa olla 90-luvun meno päällä. Kenellekään ei ole töitä. Ainoa ero on, että raksalla työskentelevä mieheni on työssä edelleen, mutta minä, ”koulutettu” olen työtön.
Näin joulun alla, kun jokaisella perheenäidillä on liikaakin tekemistä, tämä työttömyyspätkä on suorastaan toivottu, ihana, mutta entä tammikuussa…