Hei, armas lukija!

Jäin kuukausi sitten työttömäksi lähes 30 vuoden työrupeaman jälkeen. Ikää minulla on silti ”vasta” 46 vuotta. Nytpä on siis aikaa ja vielä voimiakin tehdä käsitöitä. Tähän asti työ on vienyt niin paljon aikaa, että käsityöt ovat jääneet enimmäkseen suunnitteluasteelle tai sitten vuosiksi kesken. Nyt voin paneutua niihin niin antaumuksella kuin innostus ja työvoimahallinto sallivat.

Olen toiminut erilaisissa kaupallisen alan tehtävissä koko ikäni, mutta nyt päätin repäistä ja laitoin hakemuksen vetämään kokkikoulutukseen. Onhan sekin käsityötä… (Nykyiseen ammattiini minulla tuskin on paluuta. On tuo naamavärkki päässyt sen verran rupsahtamaan, että sihteeriksi ei taida olla kovasti kysyntää. Valitettavasti ulkonäkö tuntuu olevan kuitenkin pääasiallinen työkalu siinä hommassa.) Saapa nähdä, tärppääkö. Kutsun haastatteluihin pitäisi tulla piakkoin, jos hakemukseni on kelvollinen. Olisihan se jännää vaihtaa työtä tässä iässä.

Ruokaa on ainakin tullut laitettua. Minulla on ukko ja kaksi tytärtä, jotka olen onnistunut ruokkimaan tähän saakka. Toinen tytär on jo muuttanut kotoa ja olen saanut pienen tyttärenpojankin tänä vuonna. Ikää hänellä on reilut puoli vuotta. Hän on usein se, jolle vaatteita neulon tai ompelen.

Käsitöistä olen kiinnostunut melko laaja-alaisesti. Parhaiten minulta sujuu ompelu. Olen nuoruudessani opiskellut ompelualaa pariinkin otteeseen, mutta lopullinen tutkinto jäi puuttumaan. Ompelen kaikenlaisia vaatteita; alushousuista hääpukuihin ja talvitakkeihin. Juhlavaatteita ompelisin mielelläni enemmänkin, mutta en ole löytänyt vielä sellaista (hoikkaa) kaveria, joka niitä käyttäisi. Tyttäreni tarvitsevat kovin vähän juhlavaatteita ja nekin tuppaavat olemaan nuorisomallia. Henkka ja Maukka rulaa. Itse olen sen verran tukeva, etten viitsi edes yrittää tehdä mitään ihmeellisiä virityksiä juhliin. Mitä huomaamattomampi, sen parempi.



Telkkaria katsellessani neulon, mutta en kovin säännöllisesti. Vielä mukavampaa on lojua pitkällään sohvalla. Silti silloin tällöin tulee jotain valmistakin. Tällä hetkellä keskeneräisenä on useita töitä, mutta päällimmäisenä niistä on omenanvihreä villahaalari pikku Riksulle, lapsenlapselleni. Sillä alkaa olla jo kiire, sillä pakkaset painavat päälle.

Puro-langasta olen neulomassa itselleni villatakkia ja siitä puuttuu enää toinen hiha. Se vaatisi muutaman tunnin tullakseen valmiiksi, mutta kummasti se vain on aina kesken. Teen sitä netistä nappaamani ohjeen mukaan. Muutenkin käytän nykyisin aika paljon valmiita ohjeita, mutta lähinnä vain niiden mittoja. Muokkaan malleja tarpeen mukaan, oikaisen ja parantelen (omasta mielestäni) tekniikkaa.

Lisäksi tekeillä on ainakin neuletakki kummitytölle. (Muuten valmis, mutta kasaan ompelu on ollut jo vuoden kesken. Onneksi koko vielä riittää.) Myös sohvatyynyn päällinen on jäänyt keskeneräiseksi. Neuloin sitä junassa työmatkoilla, mutta matkojen loputtua loppui neulominenkin. Baby Born –nuken villapaidasta puuttuvat hihat, virkatulla pitsillä koristeltu tyynynpäällinen on ompelematta loppuun, viime viikolla aloin kirjoa osin koneella, osin käsin, silkkistä tyynynpäällistä jne.  Kesken jääneitä ompelutöitä en viitsi edes luetella. Näitähän riittää.

Siitä olen kuitenkin ylpeä, että sain kesällä valmiiksi pitsisen liinan vanhan senkin päälle (yhdessä ukkoni kanssa entisöity). Kyllä siinä menikin aikaa; ainakin pari vuotta liina seisoi korissa keskeneräisenä odottamassa. Kiitos kotikyläni kesäteatterin, se tuli valmiiksi niinä loputtomina tunteina, jotka istuskelin lavan takana odottamassa esiintymisvuoroani.



Tällä viikolla olen valmistanut koruja. Niitä on todella mukava tehdä ja ne jäävät harvoin kesken. Haaveilen aina, että annan niitä lahjaksi esimerkiksi jouluna, mutta yleensä ne katoavat tyttärien haltuun heti valmistuttuaan. Nyt olen päättänyt jättää osan heille esittelemättä, josko niitä sitten jäisi lahjoiksikin.



Mukavaa Viikonloppua!